maanantai 14. joulukuuta 2015

Huono bloggaaja!

Ja myöskin väsynyt sellainen. Ajattelin tulla kertomaan tännekin pienen selityksen kirjoitustauolle, joka tulee luultavasti jatkumaan vielä jonkin aikaa.

Viime aikoina moni asia, jotka olivat minulle hyvin tärkeitä asioita, ovat tuntuneet ylivoimaisilta. Asioita, joissa sain purkaa omaa luovuuttani ja intohimoani: musiikki ja kirjoittaminen. Sosiaalisen elämän hoitaminen on myös ollut viime aikoina hyvin työlästä, sillä kaikki ylimääräinen pahentaa tätä väsymystä entisestään.

Kaikki alkoi lokakuun lopulla, kun viikon verran kärsin oudoista pahoinvointi-kohtauksista, järkyttävästä turvotuksesta, heikotuksesta ja kovista vatsakivuista. Sitten alkoi kuuluissa se aika kuukaudesta, jolloin huokaisin myös helpotuksesta, että en olekaan ehkä ihan seonnut kärttyisä akka - hormonit ne siellä vain jylläävät. No, asiahan ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen, kun näille naisten vaivoille ei löytynyt loppua vielä kahdenkaan viikon jälkeen - eikä kolmannen - eikä neljännen. Yhteensä sitä taisi kestää 4,5 viikkoa, joka oli kaikinpuolin melko rankkaa.

Vuoto oli runsasta, siis hyvin runsasta ja kaiken kukkuraksi päälle tuli liuta muitakin oireita, kuten väsymys (edelleen pahenevissa määrin), huimaus (muutaman kerran oli tajun lähtö lähellä), aivojen sumeus, järjetön palelu (kädet ja varpaat välillä niin jäässä, että liikuttaminen oli hankalaa), pakonomainen tarve haukkoa happea, hengästyminen pelkästä kävelystä, olematon hikoilu (ja ylipäätään aineenvaihdunnan hidastuminen), hiusten lähtö ynnämuuta mukavaa. 

Tottakai ensimmäisenä tuli mieleen anemia, josta olen aiemminkin kärsinyt. Jos kuukauden vuotaa putkeen niin vähemmästäkin rauta-arvot tipahtavat anemian puolelle. Järkytys olikin kova, kun verikokeiden tulokset sain; hemoglobiini 136! Toisaalta olin ihan pirun iloinen, että hb pysyi tuollaisessakin rymistyksessä NOIN hyvänä - toisaalta tuntui, että ollaan taas lähtöpisteessa, kun syy ei ollutkaan anemia. (Tosin tähän lisäys, että rautavarastoarvoja ei mitattu, ja ajattelinkin niiden tutkimista vielä pyytää torstaina hoitajalla käydessä)

Nyt olen siis epätoivoisessa tilanteessa, kun en yhtään tiedä mistä tämä järkyttävä uupumus johtuu. Torstaina on tosiaan aika hoitajalle, jonka kanssa oli kylläkin tarkoitus vaan keskutella uudesta ehkäisymenetelmästä, mutta aion kyllä vaatia tarkempia tutkimuksia tämän suhteen. Mielessä on käynyt endometrioosin mahdollisuus sekä kilpirauhasongelmat. (Tottakai itse diagnisoimalla & googlettelemalla) Mutta mitään varmuuttahan ei taas ole mistään, ja jotenkin hirveä huoli omasta terveydestä, kun ei tiedä yhtään kuinka pitkään tätä pitää jaksaa!

Olen varautunut jo kuulemaan a) olevani masentunut b) olevani stressaantunut tai c) olevani ylikunnossa. No, en aio hyväksyä noista diagnooseista yhtäkään, koska tiedän kyllä omat rajani sekä sen, että tämä oireilu alkoi kuitenkin melko nopeasti ja liittyy selvästi naisten vaivoihin - tai sitten naisten vaivat liittyy tähän! 

Oli miten oli, niin tauko tulee jatkumaan varmastikin vielä, sillä tällä hetkellä kaikki voimat vie ihan normaalin arjen pyörittäminen. Toivottavasti syy löytyy pian!

ps. Ihana nähdä, että tänne eksyy lukijoita vaikka tekstiä ei olekaan pitkään aikaan tullut! Ihan hurjaa ajatella, että tulette tänne aina uudestaan ja uudestaan :) Kiitos siitä! 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Epäsäännöllisestä lenkkeilijästä elämäntapaliikkujaksi

Tämän tekstin kirjoittamista olen miettinyt pitkään ja aina päätynyt pyyhkimään heti alkusanat kirjoitettuani tekstin pois ja laittaa idean roskakoriin. Teksti kun sisältää ehkä vähän noloja juttuja ja menee jollakin tasolla henkilökohtaisuuksiin. Koen kuitenkin, että koska itsekin olen samankaltaisista postauksista saanut motivaatiota elämäntapamuutokseen, niin miksi oma tarinani ei voisi toimia myös esimerkkinä muille? Tiedän sen tunteen, kun sohvalta nouseminen on vaikeaa. Tiedän myös sen tunteen, kun olet yksinkertaisesti niin sairas ja väsynyt, että liikkuminen ei onnistu. 

En ole koskaan ollut ylipainoinen, en edes lähellä sitä rajaa. Ainakaan painon suhteen. (Joka taas ei aina kerrokaan ihan kaikkea) Mutta huomasin muutama vuosi takaperin, että mun vyötärö-lantio suhde on korkeampi kuin suositus yläraja. Siinä vaiheessa heräsin jollakin tapaa, että muutosta on tultava.

2011: Normipäivä vatsan kanssa.. Kukaan ei usko (ennenkuin itse kokee), miten ahdistavaa tuollainen turvotus on! Normaali vatsani ei siis ollut tuollainen.

Vielä porukoilla asuessa, mun liikunta koostui lähinnä koiran kanssa lenkkeilystä, 3-8km lenkeistä kävellen. Tottakai välillä piti ähertää vatsalihaksia ja heilutella kahvakuulaa muutaman kerran, mutta liikunta oli siis todella vähäistä (paitsi tietenkin lisäksi koululiikunnat!). Muistan hyvin, että ala-asteella tuli pelattua joka ikinen väli- ja vapaatunti jalkapalloa, jolloin kunto nousi kohisten. Ylä-asteelle mentäessä 1500m juoksun aikani oli melko hyvä, mutta jo seuraavana vuonna senkin tulos laski roimasti kunnon heikentyessä.

Kopis-aikana suolistosairaus otti vallan, ja liikunta jäi kyllä aivan olemattomalle tasolle; jatkoin edelleen silloin tällöin lenkkeilyä, mutta mitään hikitreeniä en tehnyt ollenkaan. Jatkuvat vatsakouristelut, lääkkeiden sivuvaikutukset, vessassa juokseminen ja muu oireilu vei voimani totaalisesti; nukuin 10h unia, koska en yksinkertaisesti pystynyt valvomaan kahdeksaa myöhempään. Saatoin silti myös nukahtaa koulussa pulpettiin nojatessa.

Anyway, ammattikorkeakouluun siirtyessä (2011) sairaus oli edelleen hyvin aktiivinen ja hankala - toisaalta oli ihanaa kun pääsin Kuopioon omaan kämppään ja sain alkaa rakentamaan itse omaa elämää - toisaalta ärsytti, kun joutui olemaan taas niin paljon poissa koulusta. Sinnitelin tenttiviikon läpi niin, että en syönyt aamulla mitään, sillä kaikki ruoka kouristi mahaa. Tuolloin aloitettiin biologinen lääke, joka tehosi lopulta todella hyvin ja pääsin elämään normaalia elämää. Liikuntaa tuli harrastettua edelleen lenkkeilyn muodossa sekä työmatkapyöräilyllä. Aloitin myös kuntonyrkkeilyn 2012 vuoden alusta, kunnes liikuntaan tuli taas pidempi tauko poskiontelojen leikkauksen takia (joka myöhemmin osottautui parhaimmaksi jutuksi mitä mulle on ikinä tehty!) ja hankin samana keväänä myös salikortin Fressille.

Olisipa kyllä hauska nähdä videoita ensimmäisistä kuntosalikäynneistä.. Mutta eipä kukaan siellä ammattilainen voi olla heti ensimmäisellä, eikä toisellakaan kerralla! Innostuin liikunnasta ihan todella, mutta tavoitteellisuus puuttui silti vielä tekemisestä. Kunhan nyt kävin kolme kertaa viikossa heiluttelemassa käsipainoja vähän salilla ja siihen päälle pari kävelylenkkiä sekä ryhmäliikuntaa.

2012 tapasin nykyisen mieheni, ja ainakin meillä se alkuhuuma-aika tuppasi olemaan melkoista mäkkiruoan, jätskin ja karkkien juhlaa. Jossain vaiheessa kuitenkin herättiin siihen, että hetkonen, pitäisköhän tätä ruokavaliota vähän siistiä.. Niinpä 2013 vuoden alusta alettiin karppaamaan (no voi kyllä!) ja sitä jatkui pari kuukautta - välissä pidettiin yksi vapaasyöntipäivä. Vaikka en karppaukseen koske enää pitkälläkään tikulla niin multa tosiaan lähti esim. vyötäröltä 4cm pois! Se tuntui todella paljolta niin pieneen aikaan. 

Tää kuva havainnollistaa hyvin, mitä kortisoni tekee kasvoille. Isoimman annoksen aikaan lihoin muistaakseni 8kg (mikä sinäänsä ei näkynyt mun hintelässä vartalossa muualla kuin vatsassa - missäs muuallakaan!) ja kasvot turposi ihan järjettömän kokoiseksi. Tuosta ekasta kuvasta voisi hyvin päätellä, että painan about 100kg - vaikka todellisuudessa paino oli ihan normaalilukemissa. Nää kuvat on muistaakseni 2008,  2010 ja 2013..?


Jossain vaiheessa jouduin sitten irtisanomaan Fressin korkean hinnan vuoksi, ja käytin milloin mitäkin salia (Kuopio-hallia tmvs.) kunnes onneksi ihan meidän naapuriin aukesi Evo Fitness joulukuussa 2013. Voisi sanoa, että siitä lähti mun todellinen salirakkaus liikkeelle! Kesä 2013 ja 2014 meni valitettavasti biologisen lääkkeen aiheuttaman uupumuksen vuoksi aivan sumussa - ja ei olo ollut kyllä muinakaan vuodenaikoina mitenkään erityisen energinen. Nuo kesät olivat kyllä henkisesti elämäni rankimpia, koska tein kahta työtä ja kun siihen yhdistää väsymyksen, joka on sitä tasoa että nukahdat istuaalteen töissä, niin se ajoi mut todella toivottomaksi ja alakuloiseksi..

Joulukuussa 2013 salilla käynti muuttui tosiaan tavoitteellisemmaksi, luin paljon Pakkotoisto-foorumia ja erilaisia blogeja mistä napsin vinkkejä omiin treeneihin. Aiemmin keväällä kuvioihin astui myös salibandy, johon rakastuin samantien. Tiesin, että tykkään sitä pelata, mutta harrastusmahdollisuudet olivat pienellä paikkakunnalla ennen vaikeaa, joten pääsin sitä pelamaan vasta Kuopioon muuttaessa. Kynnys oli iso lähteä mukaan, koska en tuntenut porukasta ketään ja pelkäsin tottakai olevani todella huono. :D

Pari muuta isoa käännekohtaa treenaamisessa oli varmastikin Crossfit Onramp-kurssi marraskuussa 2014 sekä Fitness24Sevenillä treenaamisen aloittaminen tämän vuoden helmikuussa. (Ja tietty uuden ruokavalion aloittaminen vuosi sitten) Crossfit ei ollut suoraansanottuna mun juttu, MUTTA sain sieltä ihan uudenlaista motivaatiota ja ideoita treeneihin - varsinkin siihen puoleen, että haluan kehittyä monipuolisesti, en esimerkiksi halua vain isoja olkapäitä vaan voimaa, liikkuvuutta yms. Fitness24Sevenillä treenaaminen taas avasi silmiä jonkin verran, sillä treenattiin kahdestaan kaverin kanssa ja kokeiltiin 2-jakoista treeniä, joka oli mulle ihan uusi juttu. Niiden kuukausien aikana sain valtavasti massaa kehoon ja esimerkiksi mave-tuloksen huimaan  nousuun, joten se oli erittäin hyvä idea! Turhat kikkailut pois ja simppeliä treeniä - yksinkertaisia, kokonaisvaltaisia liikkeitä.

Snapchattiin hurahtanut, apuaaa.. :D

Tällä hetkellä treenaan siis Kunnonsalilla, johon vaihdoin syyskuussa. Tavoitteena onkin nyt edelleen pitää huoli siitä, että treeni pysyy monipuolisena. Joogaa, spinningiä, salia, nyrkkeilyä, kehonhuoltoa, salibandya, lenkkeilyä - siinäpä oikeastaan tämän hetken liikuntarunko pähkinänkuoressa.

Olen kyllä äärimmäisen onnellinen tämän hetkisesti tilanteesta; olen viimeinkin siinä tilanteessa, että liikunta a) ei tunnu pakkopullalta b) ei aiheuta jatkuvaa stressiä, jos joku kerta treeni jää välistä c) kuuluu luonnostaan viikko-ohjelmaan ja yksinkertaisesti pää hajoaisi, jos muutaman päivän olisin treenaamatta.

Tie tähän tilanteeseen on ollut kyllä tooodella pitkä ja kivinen näin kliseisesti sanottuna. Vielä vuosi sitten olin myös siinä tilanteessa, että treenit kävin kyllä vetämässä, mutta ne tuntui aina järjettömän raskaalta ja pakkopullalta. Nyt oon viimein saanut treenit, mutta myös koko elämänhallinnan ruokavaliota ja lepoa myöten kuntoon - ja se tuntuu ihan pirun hyvältä! 

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Stressierkin stressinhallinta

Myönnetään, osaan olla ajottain melkoinen stressierkki. Osaan myös toisaalta olla hyvin järjestelmällinen ja jämpti - ajoittain ehkä sekin menee yli. Nyt kun olen säännöllisessä kokoaikatyössä, niin arkeen on tullut tietyt rutiinit ja tottakai myös vapaa-aikaa on vähemmän. Listasinkin (haa, listat! yks mun lempparijuttuja..) tähän nyt omia keinoja hallita stressiä ja ylipäätään omaa arkea ja elämää.

Kalenteri on kyllä ehdottomasti yksi mun tärkeimmistä esineistä, ja nimenomaan perinteinen paperikalenteri. Merkkaan kalenteriin yleensä aivan kaikki pienimmätkin menot, ja monesti suunnittelen myös viikottaiset liikunnat ainakin suurimmaksi osin omille päivilleen. Muutoksia tulee, mutta monesti listaan myös vaihtoehtoja epävarmoille päiville. On myös päiviä, jolloin menen täysin fiiliksen mukaan, enkä tuijottele kalenteria joten ehkä en ole (toivottavasti) ihan kontrollifriikki!


Ahh, mun lemppariasia! Näitä löytyy puhelimen muistiosta, kalenterista, työpöydän muistilapuista, muistikirjasta.. Yks isoimmista asioista mun stressin hallinnassa. Mikään ei ole parempaa, kun raakata listasta yli jo tehtyjä asioita ja huomata kuinka lista lyhenee lyhenemistään (ennenkuin sinne tulee raapustettua taas sata uutta asiaa..). Vihaan myös kaupassa käyntiä ilman listaa - se tuntuu iha ajan hukkaamiselta!

Tää on semmonen asia, johon oon herännyt vasta hiljattain töiden alkamisen jälkeen. Vapaa-aikaa on rajallisesti ja parisuhdettakin pitäisi pitää jotenkin yllä. Välillä, ja aika useastikin tulee kuitenkin hetkiä, että haluaisi tehdä just niitä omia juttuja ja olla ihan vaan yksinään kotona. Mä todellakin tartten niitä hetkiä! Työttömänä niitä hetkiä riitti vähän liikaakiin ja kaipasin sosiaalista elämää, mutta nyt kun tuijottaa työkavereiden naamoja 8 tuntia (kivoja ootte silti!) ja sitten käy harrastuksissa ja juoksee siellä sun täällä, niin niitä hiljaisia hetkiä todella kaipaa. Saa laittaa pyörimään jonkun ihan hömppäsarjan ja katella sitä kaikessa rauhassa, ilman kiirettä mihinkään.



Nää on mulle kanssa henkireikä - laitan joka ikinen arki-ilta kaikki aamulla tarvittavat jutut valmiiksi: vaatteet, eväät, lääkkeet ja kahvi nappia vaille valmiiksi keittimeen.. Myöskin ruoat pyrin aina valmistamaan niin, että ne on mahdollisimman valmiita syötäväks. Ja ruokaa tehdään meillä aina paljon kerralla - mitään 400g jauhelihapakkausta ei todellakaan aleta valmistaa, yleensä kerrallaan lihaa menee 800-1200g. Jokin aika sitten tein 3 litran kattilan täyteen kanakastiketta ja kalkkunanakki-keittoa 10 litran kattilalla :D (Tosin ei se ihan täynnä ollut..)





No tää on varmaankin ihan sanomatta selvää aika monelle - ja tähän voisi listata myös muutenkin terveelliset elämäntavat (lepo & ravinto) koska ne on tottakai tärkeässä osassa oman jaksamisen kanssa. Mulle mieleisintä liikuntaa on tällä hetkellä kuntosali (se aina vaihtelevalla motivaatiolla, mutta en kyllä pärjäis ilman!), spinning (ihan tajuttoman simppeli ja hauska tapa kohottaa kuntoa), kuntonyrkkeily (siinä voi samalla päästää vähän aggresioita pihalle..) ja JOOGA! Voi kyllä - tästä salihirmusta on paljastunut myös jokin meditaatiomimmi. Vielä jokin aika sitten en voinut sietää joogaa; ärsyttävää hengityksen miettimistä ja järjettömän tylsää meditoimista ihan kaikessa hiljaisuudessa.. Mutta, menin testaamaan yin-jooga tunnin, jossa asanoissa (liekö sanasto hallussa?) pysytään useita minuutteja, eli minulle tuttavallisemmin venytellään PIIIITKÄÄN! Siitäkös tämä kankea kroppa tykkää :)

Edelleenkin mulla on suuria vaikeuksia rauhoittua jooga-tunneillä, sillä mun ajatukset harhailee aina milloin mihinkin; "hmmm, mitäs sitä söis iltapalaks? mikäs se yks työjuttu olikaan.." No, pääasia kai, että niissä asennoissa ainakin maltan pysyä tarpeeksi pitkään!? Suosittelen kokeilemaan! Tarkoituksena olisi vielä tutustua body balance-tunteihin sekä voima-joogaan. :)

Tääkin on aika sanomatta selvä, ja mulle musiikki kuuluu elämään monella tavalla; tykkään soittaa pianoa kotona, käyn tällä hetkellä kansalaisopiston laulutunneilla ja musiikin kuuntelu on myös tosi tärkeää; esimerkiksi salilla se saa aina antamaan kaikkensa ja töissäkin on mukavampi puurtaa, kun taustalla kuuluu kokoajan musiikkia. Nyt kun oon vielä saanut opetella laulamista, niin tuntuu että saa siitäkin ihan erilailla irti! Yleensä laulan vaan kotona ollessa yksin, joten sekin on tietyllä tavalla "terapeuttista", kun saa hoilottaa koko sielusta. Sitä kiekumista ei välttämättä ihan kovin moni jaksaisi kuunnella.. :D



Viimeisin, mutta ei suinkaan vähäisin - nimittäin työ. Muistan aina sanoneeni työhaastatteluissa, kun minulta kysyttiin unelma-ammatista, että "ehkä joku työ missä saisin käyttää luovuutta ja tottakai myös omaa kaupallista alaa, ehkä joku markkinointiassarin homma - ja iso plussa siitä jos saisin vielä käyttää kameraa työssä" Silloin nämä asiat oli vielä kaukana, kaukana haaveissa, koska karu tosiasia on, että noilla kriteereillä löytyy täältäpäin toooodella vähän työpaikkoja - ja nimenomaan vielä vastavalmistuneille. Joten voinkin nyt olla ihan järjettömän kiitollinen siitä, että saan tehdä just sitä työtä mistä tykkään. Mua ei oo vielä kertaakaan ärsyttänyt mennä töihin (vaikka välillä toki väsyttää), koska tiiän että tää on just sitä mitä haluun tehdä - ainakin tällä hetkellä.




sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Muutosten keskellä - tasapainoa hakemassa

Kuten edellisessä tekstissä kävikin jo ilmi, niin loppukesänä mun elämä mullistui kertaheitolla, kun astuin vakituiseen duuniin valmistumisen ja lyhyen työttömyysjakson jälkeen. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen sinäänsä ideaalissa tilanteessa, kun saan tehdä unelmaduunia maanantaista perjantaihin ja asettua elämään tavallista normaalia arkea. Muutoksia ei ole tapahtunut kylläkään pelkästään työrintamalla, sillä kaikenlaista pientä uutta on tapahtunut ja tulee tapahtumaan lähiaikoina! 
Neulamäen metsissä oli melko hienot maisemat :)

Vaihdoin jokunen aika sitten kuntosalia (tai oikeastaan mulla on kyllä vielä kortti myös Fitness24Sevenille) Kunnonsalille. Kyseinen sali kuuluu CMS-klubiin, joten Helsingin päässä työreissulla ollessa pääsen treenaamaan myös esimerkiksi Forever-kuntoklubeille - huisia! :) Kunnonsali on täysin päinvastainen konsepti tuohon edelliseen saliin verrattuna; täältä löytyy myös ryhmäliikuntaa, isommat pukuhuoneet, sauna, solarium sekä paljon erilaisia kuntosalilaitteita (mm. Crossfit-välineistöä, paljon erilaisia kehonhuoltovälineitä..). Ryhmäliikunta ei mulla ole se ykkösjuttu, mutta pakko myöntää, että esimerkiksi 30min keskivartalotreeni, spinning ja jooga on olleet tervetulleita viikko-ohjelmaan! Lisäksi kuntonyrkkeily-välineistä iso iso plussa - käytiin kaverin kanssa nyrkkeilemässä pari viikkoa sitten ja se oli kyllä yhtä mukavaa kun ennenkin! Tänään kävin myös mätkimässä yksin säkkiä, mutta valitettavasti sain taas ihme oireita rystysiin/kämmeniin - peukaloiden alapuolelle ilmestyi tummat, mustelmankaltaiset läiskät ja nivelet on tosi voimattoman oloiset; tämä kirjoittaminenkin sattuu :( Toivotaan, että en joudu nyrkkeilyä lopettamaan vuotoherkkyyden takia..

Treeneihin voisin sanoa löytäneeni nyt sen kuuluisan kultaisen keskitien - vaikka pientä hiomista kyllä viikko-ohjelmaan tulee vielä tehdä, jotta joka viikoon mahtuu sopivasti kuntosalia, aerobista, liikkuvuutta ja kehonhuoltoa. Välillä kyllä tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken kun haluaisi tehdä sitä ja tätä; salia, joogaa, portaita, hiit-treenejä, kuntonyrkkeilyä, lenkkeilyä, keskivartalotreeniä, spinningiä... Mä tunnetusti olen kova stressaamaan, ja sen osaan kyllä liikunnan suunnittelussakin. Olen enemmän aamutreenaaja, mutta koska joka aamu ei ole mahdollisuutta mennä salille ennen töitä (eli n. 6.30) niin iltatreenit pitää sovittaa yleensä heti työpäivän jälkeen. Oon yleensä melkoisen väsynyt työpäivän jälkeen, mutta kunhan salilta lähtee niin on kummasti taas energiaa! Olen pitänyt pääni ja mennyt salille myös vähän väsyneenä - aika hyvin pystyy jo tunnistamaan mikä on oikeaa uupumusta ja mikä vain istumisesta aiheutunutta normaalia väsymystä.

Hups - mäkin hurahdin snapchattiin! No mut salilla en ota peilikuvia kyllä todellakaan usein..

Tasapainon löytämiseen on siis tarvittu oman kehon tunnustelua, treenien suunnitelmallisuutta ja välillä kevyempien treenien pitämistä/sopivasti lepopäiviä. Nyt esimerkiksi pääsin vähän tuulettamaan päätä ja lepäämään rankasta treeniviikosta perjantaina teatterin merkeissä sekä eilen ihan vain kotona olemalla. Ensi viikko taas on treenien puolesta hajanainen viikko, kun lähden työreisulle Helsinkiin tiistaina ja tulen torstai-iltana takaisin. Tarkoituksena onkin pitää nyt sellainen treeniviikko, että teen kaiken fiilispohjalla enkä nostele maximipainoja tai mene ollenkaan aamuisin salille, vaan nukun hyviä pitkiä yöunia ja teen enemmän kehonhuoltoa. Veikkaisin, että reilun viikon päästä sujuu treenit taas ihan eri intensiteetillä!

Aloitin myös laulutunnit pienryhmässä kansalaisopistolla - tämä kuuluu meidän hyvinvointilähettiläs-juttuihin, joten tulen siitä kirjoittamaan myöhemmin syksyllä/alkutavelta sitten Lupa innostua! -blogin puolelle, mutta varmasti jakelen fiiliksiä myös täällä. :)

Kesäfiilistelyä

Kaiken lisäksi löysin vihdoin syyn vasemman olkapään jatkuvaan kipuiluun treenin yhteydessä; kireät rintalihakset. Voin kertoa, että se hierontakäynti oli tuskaisin ikinä, sillä rintarankaa hieroessa se kipu säteili sormenpäihin saakka ja kiemurtelin pöydällä kuin ankerias... Hieroja totesikin, että "oli jo aikakin tulla hierotuttamaan nämä rintalihakset!". Olen sitä viimeiseen asti vältellyt, koska tiedän niiden olevan jumissa, mutta en kyllä arvannut että ne olkapääkipua aiheuttaisi - saatika että ne NOIN jumissa olisivat..

Mitäs vielä? Ainiin! Tukkaan on tulossa iso muutos vajaan viikon päästä - oon jo melko kyllästynyt tähän tasaseen polkkatukkaan (ylläri kun minusta kyse!), joten taas jotain vähän uutta leikkausta tulossa. Hiukset on onneksi kasvava luonnonvara - minä kun en ikinä suostu laittamaan mitään pidennyksiä, aina kun jokin muutos tulee niin se on lyhyempään suuntaan. :D

Kohta alkaa olla jo tämän neidin nukkumaanmenoaika (eläkeikä - täältä tullaan!) joten adiós amigos! :)

torstai 24. syyskuuta 2015

Laiska bloggaaja täällä hei!

..mutta välillähän saa ottaa vähän rennommin? Kirjoitusinspiraatiota ei paljon tänne ole jaettu, mutta onnekseni minulla ei olekaan mitään pakkoa kirjoittaa ;) 

Onpahan tässä kuukausien aikana tapahtunut yhtä sun toista, mutta niistä asioista suurin on varmaankin työpaikan saanti! Elokuun puolesta välistä on siis mennyt totutellessa uuteen työhön, uuteen rytmiin ja yritetty hoitaa siinä sivussa vielä normaalia arkea. Työpaikka oli kyllä oikea lottovoitto (vaikka sattuikin alkamaan juuri kun ne helteet saapui..) ja paljon onnellisempi en voisi enää olla! Työttömyys kävi jo melko raskaaksi, varsinkin henkisesti. Olen ehkä vähän sitä tyyppiä, että kun jokin asia ei onnistu heti niin sitten vaivun jonkinasteiseen "no ei tämä onnistu kuitenkaan ikinä" -tilaan.

Kesän aikana mm. tällainen otus kotiutui meidän porukoille :) Valloittava persoona!

Vaikka työn saanti tarkoittaakin sitä, että aamuisin ei ole aina rajattomasti aikaa käydä lenkillä tai salilla, syödä aamupalaa rauhassa tai nukkua pidempään niin en silti olisi halunnut jatkaa "lomailua". Minulle työ tarkoittaa sitä, että päivässä on jokin asia joka pitää minut rutiinissa ja rytmissä - joten tämä oli vaan tervetullutta! Tykkään myös toki työstäni; se on täysin koulutustani vastaavaa, monipuoliset työtehtävät, huiput työkaverit ja välillä pääsee myös matkustelemaan Helsingin päähän (tai oikeastaan ympäri Suomea). Ei siis valittamista :)

Tuntuu todella oudolta, että nyt on oikeasti työpaikka ja siellä sitten painetaan duunia 5 päivää viikossa. Tässä kun on opiskellut pitkään ja tottunut aina ajatukseen, että on kesätyö ja sitten koulua/duunia. Tuntuu olo niin kauhean vanhalta! Mistäs sitä tietää, jos joskus vielä koulun penkille palaan, mutta sen aika ei tosiaan ole nyt. Nyt kun on kerrankin työ, mitä oikeasti tykkään tehdä niin sitten kyllä opiskelut saa jäädä. Oon ehkä vähän vanhanaikainen, kun ajattelen että "kauhistus kun monet kaverit vielä opiskelee ja mä jo jäin työelämään!".

Hyvin sekava postaus tämän hetkisestä tilanteesta - tässä on tosiaan tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että jos kaiken tähän kirjoittaisin niin siitä ei ottaisi kyllä mitään selvää. Yritän nyt kovasti taas herätä kesäkoomasta (voi kyllä - kesä ei ole mun energisintä aikaa) ja aktivoitua blogi-maailmassa kera uusien kujeiden. Voisi melkein sanoa, että tästä alkaa nyt taas ihan uusi sivu elämässä! Ja hyvä niin, varsinkin töiden osalta kun katsoo Suomen työttömyyslukuja sekä niiden järkyttävää kasvua..

Palaillaan (toivottavasti) pian ja toivottavasti kaikki lukijat eivät ole kaikonneet tauon aikana :)


torstai 2. heinäkuuta 2015

Viinijuhlat 29.6.2015: Sanni

Tässä tulee nyt radikaalisti erilainen postaus mihin oon itekään tottunut, mutta koska valokuvaus on mulle hyvin tärkeä osa elämää (ja varsinkin viime aikoina oon innostunut siitä taas uudestaan!) niin tässä olisi kuvapläjäys Sannin keikalta viime maanantailta, kun kävin viinijuhlilla hyvinvointilähettilään roolissa.

Pakko myöntää, että en ole mikään Sanni-fani, vaikka mielellään muutamaa hänen biisiään kuuntelenkin. Mutta varsinkin kun nyt näin hänet livenä, niin pakko sanoa, että on kyllä hemmetin hyvä ääni. Just semmonen hentoinen ja raikas ääni, johon ei tarvitse mixereitä sotkemaan yhtään mitään. Ja tyyli! Jos mulle kävis vaalea tukka, niin värjäisin sen luultavasti jollain pastellin sävyllä.. Niin ihana suloinen ja pirtsakka tyttö! Tai no, nainen, onhan hän sentään minua vuoden nuorempi.. :D

Pidemmittä puheitta, tässä Sanni edestä ja takaa (kuvat muokkaamattomia, klikkaa isommaksi!):















Kuvat © Annika Kettunen

tiistai 30. kesäkuuta 2015

30 kysymystä ja vastausta

Hieman syvällisempää tähän väliin, eli kysymyksiä ja vastauksia. Näitä on pyörinyt blogeissa jonkin verran, joten ajattelin itsekin ajankuluksi etsiä kysymyksiä Garry Poolen "The complete book of questions". Mukana on pintapuolisia raapaisuja, kuin syvällisempiä pohdintoja. Olkaapa hyvä! Saa kopioida, tai etsiä itse mieleiset kysymykset linkin takaa.


1. Oletko taikauskoinen? Kerro esimerkki.
Kyllä jossain määrin. En säikähdä, jos musta kissa menee tien yli tai kävelen tikapuiden alta, mutta viime aikoina oon miettinyt tarkoittaako se jotain, kun useimmiten kelloa katsoessa se on esim. 11:11, 15:15, 22:22.. Ehkä oon vaan pahassa kierteessä kun ajattelen asiaa kokoajan ja sitten huomaan enää ainoastaan nuo kellonajat.. :D

2. Mitkä ovat urasuunnitelmasi?
Aikalailla vielä suuntaa etsimässä. Kyllä mä uskon, että tämä kaupallinen ala on mun oma juttu, mutta se miltä osa-alueelta oma juttu löytyisi on vielä etsinnässä. Siksi haenkin melko laajalla skaalalla töitä; esimerkiksi kiinteistöala on vielä ihan tuntematon alue mikä kiinnostaa, toisaalta markkinointi on kyllä vahva kiinnostuksen kohde. Vielä kun saisi ammattiin yhdistettyä hyvinvoinnin jotakin kautta niin se olisi melko hyvä kombo!

3. Onko sinulla jotain erityispiirrettä tai outoa tapaa?
Ööm, varmaan montakin. Puoliso osaisi ehkä paremmin kertoa näistä :D Ainakin se, että olen melko järjestelmällinen tietyissä asioissa; pyykit pitää ottaa koneesta tietyssä järjestyksessä ja astiat pitää olla kaapissa aina samalla tavalla.

Toinen on varmaan, että narskutan, tai silleen hankaan hampaita yhteen biisin tahtiin, joka soi päässä. Äsken just huomasin tekeväni sitä, ja se ärsyttää, koska saan siitä päänsärkyä...

Ruokaaruokaa; läjä proteiinilättyjä mustikoilla ja banaanilla!

4. Mitä ajattelet enemmän kuin mitään muuta?
Tää on helppo; ruokaa! Mitä ostais kaupasta? Mitä tekis ruoaksi? Mitähän nyt kannattaisi syödä, että jaksaa sitten mennä salille? Mitä söis heti salin jälkeen? Syönköhän 1 vai 2 välipalaa? jne. All day long.

5. Oletko aamuvirkku vai yökukkuja? Miksi?
Aamuvirkku! Herään useimmiten ilman herätyskelloa 7-8 välissä, joskus jopa aikaisemmin. Jos pitää herätä kuudelta niin ei tuota ongelmia. Rakastan aamulenkkejä, koska niissä kroppa herää ihan omalla tavalla. Tykkään myös käydä aamulla/aamupäivällä salilla, koska silloin mulla on eniten energiaa. Iltaisin mene nukkumaan 22-23 välillä, joskus jopa puoli kymmeneltä.

6. Minkälaisissa olosuhteissa sinun on mahdoton nukkua?
Valoisassa, liian kuumassa, liian kylmässä. Meillä on makkarissa sälekaihtimet, rullaverho ja vielä normiverhot, mutta käytän silti silmälappuja. Käytän niitä aina, en osaa nukkua ilman. Mulla on niitä muistaakseni viidet, koska niitä häviää aina ja välillä taas löytyy jostain patjan raosta. Liian kuuma huone on kanssa paha, mulla kiertää jostain syystä jalkaterissä veri vähän liiankin hyvin, kun joudun kesäisin monesti nukkumaan kylmä pyyhe jalkojen päällä...

7. Jos voittaisit miljoonan lotossa, miten käyttäisit sen?
Klassinen kysymys, ehkä vähän klassinen vastaus; suurin osa menisi varmaan säästöön/sijoituksiin, osa perheelle, luultavasti tulisi ostettua myös oma asunto ja vaihdettua auto. Ja tietty kaikkea kivaa itelle! Ryhtyisin myös kuukausilahjoittajaksi johonkin järjestöön.

8. Mikä uusi laki pitäisi säätää, jotta maailmasta tulisi parempi paikka?
Aika montakin jos kaikki maailman ongelmat haluttais ratkaista. Mutta näin suomalaisen näkökulmasta kaikenlaisen roskaruoan ja prosessoidun ruoan pitäisi olla kalliimpaa ja perus terveellisten elintarvikkeiden taas halvempaa. Että terveellistä elämää oikeasti tuettaisiin, eikä joka paikka olisi täynnä houkutuksia ja hirveää kuraa, jota ei voi edes ruoaksi kutsua.

Tottakai haluaisin myös, että kaikki nälänhädästä kärsivät sais turvallisen elämän ja ruokaa elääkseen, ja että sotia ei olisi koskaan olemassa. Niihin on vaan hankalampi vaikuttaa lakimuutoksilla..

9. Kuinka tärkeää on asettaa itselleen henkilökohtaisia tavoitteita?
Itse henkilökohtaisesti pidän sitä tosi tärkeänä asiana. Mulla on itelläni tietynlaisia tavoitteita, paljonkin, jotka saa mut myös tekemään lujemmin töitä niiden eteen. Nyt hyvänä esimerkkinä toimii puolimaraton-haave; päätin lykätä sen ensi keväälle, koska huomasin peruskuntoni olevan aika rapakunnossa. Rakennan nyt pikkuhiljaa pohjaa kuntoon ja aloitan kunnon treenaamisen vasta myöhemmin.

Kiinalaisen antia

10. Kuinka kuvailisit "tosirakkautta?"
Vaikea kysymys! Mutta mun mielestä se on sitä, kun arkikin tuntuu (ainakin välillä) luksukselta toisen kanssa. Että on kiitollinen toisesta ihmisestä jonka on löytänyt vierelleen. Se on pieniä huomionosoituksia arjessa ja ehkä vähän suurempia juhlassa. Se on naurua, ilon kyyneliä, välillä vähän tulista ja sopivan sopuisaa. Se on kosketusta ja läheisyyttä. Sitä kun voidaan rakentaa yhdessä perhettä ja tulevaisuutta.

11. Mikä tuo aina hymyn kasvoillesi?
Yksi valokuva, joka on makkarissa kuvakollaasissa. Aina, kun katson sitä, niin rupee väkisin hymyilyttää. Siinä on meidän porukoitten uusin koira pentuna ja mun avopuoliso. Se on jotenkin niin hellyyttävä tilanne!

12. Mikä tuo sinulle kyyneleen silmäkulmaan?
Ehkä liiankin moni asia. Oon selvästi yliherkkä ihminen, sillä kasaan muidenkin ongelmia omille hartioille ja itken myös monesti tv-sarjoja tai leffoja katsoessa. On pari biisiä, jotka saa mut aina kyynelehtimään. On tv-sarjoja, vaikkapa jotkin eläinsairaala-sarjat missä eläimiä näytetään riutuneena kun joku on hylännyt ne. Leffassa kuolema aina pysäyttää tai vakava sairastuminen. Kun nään toisen ihminen itkevän niin siitäkin tulee paha mieli.

Toisaalta, jos ajatellaan ilon kyyneliä, niin niitäkin mulle tulee. Jos joku puhuu avoimesti esimerkiksi miten on ikävöinyt toista tai muuten vaikkapa kehuu toista ihmistä.

13. Mikä runo tai laulu koskettaa sinua eniten? Jaa tähän siitä pätkä.

"Tiedäthän, että pysyn tässä vierelläsi maailman tappiin asti.
Vaikka tää nuoruutemme kesii väistämättä ja vaipuu vanhuuteen.
Muistathan, että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä.
Mitäpä jos se työ on tehty hartaasti ja yksinoikeudella?
Yksinoikeudella

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana."

Samuli Putro - Mitäpä Jos

Tää on ollut kyllä varmaan yks lempparibiiseistä, lähinnä upean sanoituksen ansiosta.



14. Mitä esineitä olet säästänyt lapsuudestasi? Miksi?
Ainakin mun ultimate-favourite pehmolelun, eli kissan nimeltä Mosse Pörri Temppu Kettunen. :D Mulla on täällä Kuopiossa myös ihanat muumi-kirjat, jotka on melko vanhoja, ja niissä näkyy Tove Janssonin ihanaihana kirjoitustyyli. Jos tykkää katsoa muumeja telkkarista niin suosittelen lukemaan noita kirjojakin, niissä on jotenkin ihan erilainen fiilis kuin missään muussa lukemassani kirjassa.

15. Kuinka herkkä ihminen olet? Selitä.
Tähän tulikin vastaus jo aiemmin, eli kyllä, olen yliherkkä ihminen. Oon nyt lukenut iltaisin kirjaa Auschwitzista (Shlomo Venezia: Sonderkommando - Tarinani Auschwizista) ja pakko myöntää, etä yhtenä iltana ne tarinat tuli mun uniin ja nukuin todella levottomasti. Mun on hirmu vaikea ymmärtää, että tuollaista on voinut joskus tapahtua. Että ihmiset voi olla niin julmia ja tunteettomia! Muistan myös Jokelan koulusurmat, kun olin yläasteella. Siinä ei siis kuollut ketään läheistä tai tuttua, saatika että koko koulussa olisi ollut ketään tuttua, mutta jostain syystä otin sen tosi raskaasti.

16. Mikä on kaikkein epätavallisin ilta-/aamurutiinisi?
Epätavallisin?? No, aamulla ehkä se, että pistän päälle heti urheiluvaatteet, vaikka en välttämättä olisikaan menossa salille. Mulla ei oikein ole semmoisia perus kotilöhöily-vaatteita kuin muilla. Illalla taas ehkä yritän pitää huolta, että en joisi enää juuri ennen nukkumaanmenoa. Mua ärsyttää ihan eniten jos pitää nousta yöllä vessaan!

17. Minkälaisista leffoista nautit eniten? Miksi?
Kategorioista varmaan humoristiset uppoaa eniten. Mä oon tosi huono katsomaan leffoja, koska en jaksaisi istua niin pitkään aloillaan. Eli yleensä semmoiset melko kevyet, ei kovin mutkikkaita juonia sisältävät leffat uppoaa hyvin.

18. Kun lähdet huoneesta, sammutatko valot perästäsi vai pidätkö valoja päällä huoneissa suurimman osan ajasta? Selitä vastauksesi.
Pyrin aina sammuttamaan ja saan sammuttaa myös miehen jäljestä aika usein.. Saatan usein myös olla hämärässä, että ei tarvitsisi turhaan pitää valoja päällä. 

19. Mikä oli oudoin uskomuksesi lapsena? 
Meidän lähellä oli navetta, jossa äitikin oli välillä töissä. Saatiin sieltä maitoa, ja minä sanoinkin että en suostu juomaan lehmän maitoa mitä ostetaan kaupasta. :D Myöhemmin mulle selvisi, että kaikki maidot tulee lehmästä.. Hyi!

20. Mitä ystäväsi veikkaisivat aiheeksi, josta valitat eniten? 
Varmaan siitä, kun häviän aina. Jos häviän, niin kaikki saa tietää siitä! Oon äärimmäisen huono häviäjä ja kiukkuilen siitä aika usein :D

21. Mitkä ovat parhaimmat askeleesi, jotka olet tehnyt terveytesi edistämiseksi?
Kyllä tähän on pakko sanoa viime lokakuu, kun aloitin gluteenittoman ruokavalion. Eikä pelkästään se, että jätin gluteenin pois ruokavaliosta, se oli pakollinen juttu ainoastaan sairauden takia, johon se toimikin (ja toimii edelleen!) erinomaisesti. Samalla kertaa uusin ruokavalion kokonaisvaltaisesti; vähemmän sokeria, enemmän kasviksia ja mahdollisimman paljon itse tehtyä ruokaa.


22. Minkä muoti-ilmiön et toivo koskaan palaavan? Mitkä muoti-ilmiöt ovat tulleet takaisin, joita et olisi välttämättä halunnut nähdä?
Ne 90-luvun hirveät kuristavat kaulapanta-korut tuli takaisin jokunen aika sitten - en tykkää! Semmoiset muoviset kauhistukset, yleensä mustan värisenä. Hyi ja hyi :D En myöskään tykkää midi-helmoista tai semmoisista hot pants-shortseista. Toivottavasti myös läpikuultavat legginsit + toppi -yhdistelmä ei yleisty enää koskaan....


23. Mitkä elokuvat olet katsonut läpi aina uudestaan ja uudestaan, monta kertaa?
Ainakin Moulin Rouge, The Notebook, Mamma Mia!... Tykkään musikaaleista ja ehkä vähän romanttisistakin leffoista! Myös monet suomalaiset klassikot tulee katsottua monta kertaa, kun ne telkkarista sattuu tulemaan, esim. Helmiä ja Sikoja. Myös Puhdistus oli tosi koskettava!

Ja lisää ruokaa..

24. Kuinka tärkeää sinulle on, että nimesi lausutaan/kirjoitetaan oikein?
Noo, en vedä hernettä nenään jos se sanotaan väärin, ehkä enemmän jos kirjoitetaan. Oon ollut elämässäni ainakin Anika, Annikka, Annukka... Ja Annina! Mulla on myös monta lempinimeä, kuten Ankka, Anka, Inka, Vaakku (no jep!).. Rakkaalla lapsella kun on monta nimeä ;)

25. Mikä erityispiirre/luonteenpiirre toisessa ihmisessä ärsyttää sinua eniten?
Näitä on varmaan moniakin, mutta esim. jos toinen ei kuuntele/puhuu kokoajan päälle, kiittämättömyys, järjetön laiskuus, ylimielisyys/näsäviisas, huomionhakuinen.. Näitähän riittää!

26. Mikä asia ärsyttää sinua, jos sitä ei tehdä täydellisesti? Miksi juuri se?
Siivoaminen tulee ekana mieleen, eli jos vähän pyyhkii pölyjä sieltä täältä kun voisi samalla kertaa pyyhkiä ihan kunnolla ja joka paikasta! Ja varmasti moni muukin asia, esim. salilla käynti. En nyt voi sanoa että se pitäisi tehdä joka kerta "täydellisesti", mutta ainakin tosissaan.

27. Mikä on lempi siteerauksesi? Miksi se on sinulle niin tärkeä?  
“Never let go of hope. One day you will see that it all has finally come together. What you have always wished for has finally come to be. You will look back and laugh at what has passed and you will ask yourself... 'How did I get through all of that?”

Lyhyesti sanottuna, se vain kuvaa mun menneisyyttä ja nykyisyyttä aika hyvin. 

28. Miksi halusit isona, kun olit lapsi?
Nää oli kyllä aika huvittavia, mut mun vuosikirjassa (vai mikä se on?) luki mm. seuraavia ammatteja; Mc'Donaldsin työntekijä, chat-juontaja ja kaupan täti. :DD Apua. Muistan joskus myös haaveilleeni lentoemännän ammatista.

29. Mitä eläimiä teillä oli, kun olit lapsi?
Kun olin melko pieni vielä, niin meillä oli kaksi kania; Täplä ja Vallu. Sitten ne karkas ja sen koommin niitä ei näkynyt. Muuten minun aikana ei ole ollut kuin koiria. Muistaakseni ennen minua oli myös kissoja, mutta veli olikin niille allerginen.

30. Mikä on lempi muistosi isovanhemmistasi?
Yhden jutun muistan hirmu hyvin (osittain sen takia kun se on myös videolla), kun oltiin mummolassa ja leikin vanhalla kahvipannulla. Olin vielä todella pieni, ehkä konttausiässä ja yhtäkkiä veljeni tuli ja otti pannun minulta, laittoi sen jalkaansa ja lähti kävelemään. Minä jäin suu auki ihmettelemään että mitä tässä nyt oikein tapahtui :D 

Mummolasta on kyllä monta hyvää muistoa; ajelin siellä monesti pikkuisella vanhalla pyörällä ympäri pihaa, leikin hammaslääkäriä ja mummo aina lelli meidät piloille, heti jos äiti komensi meitä niin mummo lohdutti karkilla tai muilla herkuilla. :) Minä olen nähnyt siis vain yhden mummon, muut isovanhemmat kuolivat ennen minun syntymää.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Bloggaajatapahtuma Puijonsarvessa


Tiistaina järjestettiin Savon bloggaajille oma miitti Puijonsarvessa, johon itsekin pääsin osallistumaan. Oli tosiaan ensimmäinen kerta ikinä, kun minkäänlaiseen bloggaaja-miittiin osallistuin, mutta pakko sanoa että kyllä kannatti! Alkuun kauhistutti, kun tuntui että "enhän minä edes ole mikään oikea bloggaaja" - joukosta kun löytyi todella suosittujenkin blogien kirjoittajia. 

Tunnelma oli alusta asti rento ja paljon saatiin juttua aikaiseksi! Alkuun kävimme läpi kaikkien nimet sekä blogit/niiden tarinat, ja oli mukava huomata miten monenlaista kirjoittajaa mahtui mukaan! Itse olin edustamassa tapahtumassa niin tätä omaa blogia, kuin Lupa Innostua! -blogia sekä uutta työnsarkaani; Savon sanomat -blogia. Siinä vaiheessa tuli kieltämättä kyllä jo mietittyä, että mihinkäs kaikkeen sitä on tullut taas lupauduttua...

Puijonsarvessa kävimme myös läpi mediakortin sekä hakukoneoptimoinnin tärkeyttä bloggaamisessa. Pakko sanoa, että sieltä tuli kyllä erittäin hyviä vinkkejä! Vielä kun löytäisi aikaa toteuttaa niitä omassakin blogissa.. Kieltämättä tämä blogi on jäänyt nyt vähän muiden projektien varjoon, kun kaikkeen ei pysty keskittymään sataprosenttisesti. Mietinnässä on ollut laittaa tämä blogi jäihin, mutta toisaalta tämä on minulle hyvin rakas alusta kirjoittaa; täällä on "lupa" purkaa ajatuksia esimerkiksi omasta sairaudesta, kun taas noihin muihin blogeihin se ei oikein sovi.

Pientä purtavaa jutustelun ohessa
Joten päätin kuitenkin vielä jatkaa tätä, niin pitkään kuin se hyvältä tuntuu! Hitaalla postaustahdilla, mutta parempi sekin kun ei mitään. Haastetta tässä luo myös se, että jokaiseen blogiin kirjoitan (ja pitääkin kirjoittaa!) eri aihealueista; lähinnä ehkä tämä blogi pysyy hyvin lifestyle-tyyppisenä, kun taas Savon sanomille kirjoitan syvällisempiä juttuja, välillä vähemmän syvällisempiä, mutta kuitenkin hieman erilaista kuin täällä. Hyvinvointilähettiläiden blogissa taas on selvät sävelet - sinne tulee juttua tapahtumista missä olen käynyt tai muuta hyvinvointiin/Kuopioon liittyvää.
Ilta jatkui ruokailun merkeissä Ehta-ravintolassa, joka sijaitsee Puijonsarvea vastapäätä, tien toisella puolella. Paikka oli jo entuudestaan tuttu, sillä pari kertaa siellä on tullut jo syötyä joten tällä kertaa halusin kokeilla jotain, mitä en ole vielä ennen maistanut. Tilasin siis possupannun, josta löytyi mm. ylikypsää possua bbq-kastikkeessa, lihaniekka Metzgerein täyslihamakkaraa, ilmakuivattua kinkkua sekä papu-sipulipaistosta. Huh miten hyvää! Ensin katsoin että "onpas pieni annos" (terveisin aina-nälkäinen), mutta kun viimeistelin ranskalaisia niin olin kyllä tyytyväisen kylläinen.. Olihan siinä lihaa yhdelle ihmiselle melkoinen määrä!

Jälkiruoaksi muut söivät suklaakakkua (näytti aika syntisen hyvältä..), ja minä toisen gluteenittoman kanssa valkosuklaa-pannacottaa raparperihillokkeella. No olihan sekin melkoisen maukasta! Ehkä turhan makeaa omaan makuun, mutta raparperi kyllä täydensi hyvin täyteläistä pannacottaa. Koska menimme syömään vasta illalla kahdeksan jälkeen, niin ruokailuni menivät päivän aikana hieman sekaisin, mikä taas aiheutti iltapäivällä verensokerin laskun ja todella heikon olon.. Ajattelin, että jaksan lounaan sekä parin välipalan turvin iltaan asti, mutta väärässä olin. Onneksi tarjolla oli hieman suolaista ja makeaa purtavaa sekä olin varautunut myös omilla eväillä joilla sinnittelin iltaan asti.

Note to myself: Olipa tilanne mikä tahansa, niin syö kunnolla eli 5 ateriaa päivässä, joista 2 on lämmintä ruokaa. 

_____________________________________________________________________________________________

Nyt on siis mietitty blogin tulevaisuutta, saatu hyviä vinkkejä ja monta uutta blogia seurattavaksi! En oikein vieläkään tiedä, mikä tämän blogin "juttu" on ja mitkä on mun aihealueet, mutta ehkä aika sen näyttää. :)





tiistai 9. kesäkuuta 2015

Lisäaine-viidakossa

Lauantai-iltana saunan jälkeen korkkasin Jaffa-pullon ja samalla lueskelin etikettiä ajatuksen kanssa. Korkki meni välittömästi kiinni, kun näin että se pikkuinen pullo (0,33l) sisältää KYMMENTÄ eri lisäainetta!

Hartwall Jaffa
Vesi, sokeri, appelsiinijuomatiiviste(vesi, appelsiinitäysmehua tiivisteestä 2%, happamuudensäätöaineet (sitruunahappo, kaliumsitraatti), luontaiset aromit, stabilointiaineet (pektiini, propyleeniglykolialginaatti, johanneksenleipäpuujauhe), hapettumisenestoaine (askorbiinihappo), värit (betakaroteeni, apokarotenaali)), hiilidioksidi, säilöntäaineet (kaliumsorbaatti, natriumbentsoaatti).


Huh huh. Ei sillä, että joskus olisin ajatellut limpparin olevankaan terveellistä - en sitä itse juuri koskaan osta, lähinnä juon vain porukoilla ollessa ehkä lasillisen saunajuomana. Mulla tulee hiilihapollisista juomista välittömästi järkyttävä turvotus, joten ei kiitos. Mutta silti, tuo lisäainemäärä yllätti. Ja tuostahan näkee myös hyvin selkeästi, että eihän tuossa paljon mitään aitoa ole; lähinnä aromeilla ja muilla lisäaineilla kyllästettyä vettä. 

Kun vatsan kanssa on ollut ongelmia jo 8 vuotta sairauden takia, niin väkisinkin sitä pyrkii parantamaan omaa ruokavaliota ihan vain oman hyvinvoinnin parantamiseksi. Lisäaineiden vähentäminen kuuluu isona osana omaan ruokavalioon; einesruoat ovat jääneet lähes kokonaan pois, niitä tulee lähinnä ostettua vain hätätapauksissa, pikaruokaa tulee syötyä harvemmin, mutta joskus kieltämättä tulee käytyä mäkkäristä hakemassa kunnon mättöä! Kunhan kohtuus pysyy, ja sielläkin otan limpparin tilalle usein veden tai maidon. Entiset lihaliemikuutiot (tässä hyvä artikkeli) on vaihtunut luomu-vaihtoehtoon ja ruokajuomanakin tulee otettua lähinnä vettä. Kana tulee ostettua yhä useammin maustamattomana, mutta silloin tällöin ajan puutteen vuoksi saattaa ostoskoriin päätyä myös valmiiksi marinoitua.

Itselläni pahimpia oireita välittömästi, tai vähän ajan kuluttua syömisestä aiheuttaa selkeästi aspartaami sekä natriumglutamaatti. Vatsan pistely, jopa pienet kouristelut, järkyttävät ilmavaivat ja vatsan sekaisin meneminen on todettu useaan otteeseen. Joskus "fiksuna" tyttönä ostin sokerin pelossa salmiakki-karkkeja, jotka oli makeutettu aspartaamilla ja vedin sen koko pienen pussin kerrallaan... Voin kertoa että ei kannattanut. Eikä varsinkaan aspartaamia kannata käyttää sokerin korvikkeena, sillä se vain pahentaa riippuvuutta! Myös useimmat proteiinijauheet on makeutettu aspartaamilla, joissa huomaan myös vatsan turvotuksen välittömästi. Itse siirryinkin käyttämään Stevialla makeutettua versiota.

Kuva: weheartit.com

Mulla on myös pienenä tullut ongelmia (ilmeisesti ihottumaa ainakin) sinisista ja vihreistä karkeista, jotka on niitä vahvimpia värejä. Niitä yritän myös parhaani mukaan siis välttää nykyisinkin, varsinkin kun esimerkiksi patenttisinistä (E131) käytetään Suomessa. Tämä väriaine on _kielletty_ monissa maissa, kuten USA:ssa, Norjassa ja Australiassa. Luulisi, että Suomen tiukan lainsäädännön ja elintarviketurvallisuuden vuoksi niin olisi täälläkin!? Kaikenlisäksi tätä väriainetta käytetään karkeissa, jotka on suunnattu selvästi lapsille - hei haloo, ei ihme jos terveysongelmat lisääntyvät, jos lapset saavat jo pienestä asti haitallisia lisäaineita (kaiken sen sokerin lisäksi)!

On ihan järkyttävää ajatella, miten paljon lisäaineita tungetaan joka paikkaan! Ja se fakta, että einesruoat, valmiiksi marinoidut lihat ym. maksavat _vähemmän_ kuin normaalit terveelliset ruoat itse tehtynä on ihan sietämätöntä. Lainsäädännöllä pitäisi kyllä puuttua tällaiseen asiaan välittömästi.. En koe että olisin itse mikään ituhippi, enkä itse osta pelkästään luomua (hinnan takia), mutta kyllä tälle tilanteelle jotain tulisi tehdä! 

Jos vatsa temppuilee niin yksi hyvä askel olisi kyllä katsoa tuoteselostetta pariin otteeseen ennenkuin tuotteen ostoskoriin laittaa. Hankalahan lisäaineita on kokonaan välttää, mutta vähentäminen auttaa jo huomattavasti! Eikä kaikki lisäaineet todellakaan pahasta ole, nehän vain parantavat ruoan turvallisuutta. Kaikkea pystyy syömään kohtuudella.

Itsellänikin on kehitettävää vielä tässä asiassa! Yksi asia, missä heräsin vasta ihan äskettäin on leikkeleet. Niissä on usein useita eri lisäaineita ja kauhistuin huomatessani meidänkin kalkkunaleikkeessä natriumnitriittiä. Apua. Täältä löytyy hyvin koostettua tietoa tuosta pahaisesta lisäaineesta, joten en sen enempää tässä avaudu kuin että apua. Nyt lähtee kyllä taas tarkempaan syyniin jokainen paketti...


Miten tarkkaan te kiinnitätte huomiota pakkausselosteeseen? Missä menee rajaa lisäaineiden kohdalla?

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Leipojahullu (ja stressierkki) ilmoittautuu!

Päivät vierii melko vinhaa vauhtia ja ihan outoa ajatella, että kohta on jo kesäkuu! Ensi viikolla onkin jännät paikat, kun saan vihdoin ja viimein viralliset paperit käteen Tradenomin tutkinnosta. Viime sunnuntaina kerkesinkin jo kahvitella kauempana asuvien sukulaisten kanssa ja tuolloin virallisena valmistumispäivänä (29.5) vuorossa on juhlimista kavereiden kesken. Sitten viikon päästä on vielä kolmannet kekkerit Sonkajärvellä, joten kyllä tässä saa juhlia ihan tarpeeksi taas muutaman vuoden edestä!

Koska olen perinyt äitiltäni kaikenlaista (mm. leipomis-innon, stressaamisen taidon ja tietynlaisen perfektionismin) niin viimeinen viikko on ollut melkoista pyöritystä - puhumattakaan mitä ensi viikko tulee olemaan... Vaikka kavereita on tulossa näillä näkymin vain alle 10, niin olen onnistunut mielestäni aika hyvin stressaamaan täysin turhasta ja miettimään pääni puhki erilaisista tarjottavista..

Gluteeniton focaccia menossa uuniin! (resepti klik)

Nyt kun saan ihan LUVAN KANSSA leipoa sydämeni kyllyydestä niin tottakai tekee mieli kokeilla uusia reseptejä; lusikkaleivät kuului tähän kategoriaan ja onnistui gluteenittomanakin mielestäni todella hyvin. Ne odottaa nyt pakkasessa varsinaista juhlapäivää. Tottakai haluaisin tehdä mahdollisimman monesta tarjottavasta gluteenitonta (että pystyn itse syömään, heh) ja myös laktoositonta, että kaikki pystyisi syömään niitä huoletta.

Suolaiseksi tarjottavaksi olen miettinyt tomaatti-mozzarella patonkeja, kinkku-purjo-paprika piirakkaa, lohinappeja, pastejoita.. Ei kaikkia näitä, mutta joitakin. Edellisille kutsuille tein ihanaa gluteenitonta Foccaciaa, mutta se piti tehdä samana aamuna (ja syödä saman päivän aikana) sillä maistuu hyvältä vain tuoreena. Makeaksi tarjottavaksi teen kolmen raidan juustokakun, lusikkaleipiä, kaurakeksejä suklaakoristeilla ja jonkinlaisia suklaaleivoksia, jotka koristelen.


rakastan juhlien suunnittelua, varsinkin ruokapuolen suunnittelua ja järjestämistä. Juomapuolta en yleensä jaksa edes miettiä, nytkin tarkoituksena on, että vieraat tuovat omia juomia halutessaan ja pöydästä löytyy kahvia ja mehua. Ehkä ostan yhden skumppa-pullon alkumaljaksi! Ainut mistä en tykkää juhlien järjestämisessä on siivoaminen... Oon melko perfektionisti siinä asiassa, eli imuroin tarvittaessa vielä vaikka juuri ennen vieraiden saapumista, että lattialla ei varmasti ole murusia. Ja tottakai myös kauppareissu tuntuu aina kauhistuttavalta, varsinkin kun ostaa gluteenittomia jauhoja ja laktoosittomia tuotteita niin kyllähän siinä rahaa kuluu tarjottaviin..

Musta on niin ihana kokeilla uusia reseptejä ja tehdä hyvää tarjottavaa juhliin. Varsinkin jos näkee, että vieraatkin tykkää! Mitään ohjelmaa en ole tarkemmin suunnittelut; myöhemmin illalla voi olla, että Singstar aukeaa jossakin vaiheessa ;) Lautapelejä meiltä löytyy myös, eli tarkoituksena pitää mukavat, rennot illanistujaiset eikä mitään virallista pönöttämistä. 

Asu-puoli mulla on onneksi myös jo suhteellisen selvä, kun löysin eBaysta aivan ihanan, joskin melko simppelin mekon edullisesti. Siihen yhdistän ison kultakorun, joko ostan uuden tai käytän yhtä entistä luottokorua sekä korallin väriset timanttikynnet. Mulla onkin paljon tekemistä ensi viikoksi, kun pitää leipoa, siivota, käydä koululla palauttamassa kirjoja sekä kulkulätkä, tehdä geelikynnet ja perjantai-aamuna pitää vielä hakea todistus opintotoimistosta.

Juhlista, asusta ja ylipäätään opiskelusta on tulossa vielä omaa postausta kunhan saadaan juhlat pidettyä! 

Onnea kaikille muillekin valmistuneille ja oikein ihanaa kesän odotusta! ♥


Ps. Se puolimaraton haave on vielä vahvasti voimassa - viime viikolla kävin jo vähän testaamassa juoksukuntoa ja ensi viikolla alkaa säännöllinen treenaaminen!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Kevyen viikon ohjelma

Huhtikuun 9.päivä startattiin yhdessä kaverin kanssa uusi, 2-jakoinen treeniohjelma ja viime viikko olikin sitten ensimmäinen kevyt treeniviikko sen osalta. Pakko myöntää, että kun käy kropan läpi salilla 1,5-2 kertaa viikossa niin pidemmän päälle se alkaa todellakin tuntua energiatasoissa. Maximivoima-viikolla tuntui jo viimeisessä treenissä ihan ylipääsemätöntä uupumusta, mutta toisaalta taas alkuviikon treenit meni vielä hyvällä energialla (esimerkkinä nyt ne maastaveto-enkat!). 

Kun 2-jakoisesta ohjelmasta luin netistä, niin kommentit oli melko saman suuntaisia: "Eihän mun lihakset edes väsy, kun treenejä ei viedä loppuun asti!" ja "Eihän tämä tunnu missään." Näin se meistäkin alussa tuntui, mutta kyllä kolmannella treeniviikolla alkoi jo tuntua! Viime viikko oli siis kevennetty viikko ja vaikka kuinka teki välillä mieli lähteä juoksemaan tai portaisiin, niin maltoin tällä kertaa kuitenkin höllätä ihan kunnolla.

Kevyen viikon ohjelma näytti tältä:

Sikälimikäli tuosta mitään selvää ottaa! Perus kuntosalitreeniä tuli tosiaan vain yksi kerta poikkeuksellisesti, ihan vain aikataulujen ja lauantain RedBull 400-juoksun takia, johon piti säästää paukkuja. Torstaina käytiin kylläkin salilla tekemässä kunnon keskivartalo & kehonhallinta-treeni. Tunti siinä meni, ja keskityttiin tosiaan keskivartaloon (vatsat, kyljet, syvät vatsalihakset, alaselkä) sekä tasapainoiltiin myös bosu-pallon päällä kyykkyjen muodossa. 

Muuten tuli käveltyä palauttelevia lenkkejä paljon sekä käytiin perjantaina pikkuporukalla heittämässä frisbeetä, josta tulikin mulle uus enari! (Kunnonpaikan + Vuorelan frisbeegolfit yhdessä) Eli +9 oli lopputulos. Tiistaina tein syvävenyttelyä ja muuten putkirullailin sekä venyttelin lyhyempinä pätkinä pitkin viikkoa.

Lauantaina oli tosiaan edessä Puijon 400m juoksu korkeimmasta hyppyrimäestä, ja siitä voikin lukea mun fiiliksiä Lupa Innostua! -blogista ja postaus löytyy täältä.

Tänä aamuna heräsin pirteänä jo 6.45 ilman herätyskelloa, söin kunnon aamupalan ja pyöräilin Valkeisenlammelle hiomaan juoksutekniikkaa Kuopion kaupungin liikuntaneuvojan kanssa! Vaikka sinäänsä juoksua ei paljon tullut, lähinnä juoksin 100m pätkiä jotta hän näki mun tekniikkaa, ja loppuaika käveltiin sekä juteltiin yleisesti liikunnasta ja tavoitteista.

Jutellessa heräsi myös ihan pienenpieni ajatus puolimaratonille osallistumisesta syyskuun alussa. Oon monesti miettinyt, miten hieno saavutus olisi juosta se ja olisihan siinä myös mukavasti tavoitetta kesän ajaksi! Nyt kun lihaskunto on hyvällä mallilla, niin olisi hyvät olosuhteet lähteä rakentamaan juoksukuntoa, mutta toisaalta se tarkottaisi sitä, että lihaskunnon treenaaminen jäisi vähemmälle. Mutta kerranhan sitä vaan eletään; lihaskuntoa ehtii treenata sitten taas talvella, kun kesällä on paljon mukavampi tehdä ulkotreenejä! 

Tämmöinen asia siis mietintämyssyssä - mä kun olen vähän semmoinen yllytyshullu, että jos joku vähänkin vihjaisee mulle jostakin tavoitteesta, niin otan siitä heti kaksin käsin kiinni ja alan tutkia asiaa innolla :D Netti on täynnä puolimaratonille valmistavia ohjelmia, joten tässähän olisi nyt hyvin 3,5kk aikaa treenata!

Mikäli nyt päätän siihen osallistua, niin takuulla tänne tulee juttua valmistautumisesta ja treeneistä! Onko lukijoiden joukossa puolimaratoonille osallistuneita? Kaipaan tottakai vinkkejä, kokemuksia ja muuta mitä vaan tulee mieleen - minkälainen lähtötaso sinulla oli, mikä oli haastavinta, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? 

torstai 7. toukokuuta 2015

Pienin askelin kohti.. niin mitä?

Tunsin tänään salilla suurta riemua, kun bosupallon päällä tehdyt kyykyt kulki paaljon paremmin kuin esimerkiksi pari viikkoa sitten. Olen nyt tehnyt kerran viikossa n. tunnin mittaisen salin, jossa keskityn vain ja ainoastaan keskivartaloon, kehonhallintaan ja tasapainoon. Ilmeisesti se on tehonnut hyvin ja kehitystä tapahtunut hyvinkin nopeasti. Mietin kotona mielessä, että tästä sitä pienin askelin mennään kohti... - ja sitten aivot löi tyhjää. Niin minnekkäs mä olenkaan menossa? En yhtään mihinkään.



Ympäripyöreästi voisi tietty sanoa, että "kohti parempaa kehonhallintaa ja tasapainoa". Jännä juttu kun tällaisia asioita jaksaa miettiä - vielä vuosi sitten mua ei ois voinut vähempää kiinnostaa millainen mun tasapaino on tai miten kehoni hallitsen. Kuhan vaan lihakset kasvoi! Nyt on vähän eri ääni kellossa.

Kyllähän tuokin ylläoleva lause on jonkinlainen tavoite, mutta ei kovin hyvin mitattavissa. Täydelliseksi ei kukaan koskaan tule, mutta jonkinlaisia rajapyykkejä on tietty kiva asettaa! Mä voisin ainakin asettaa tavoitteeksi opetella kävelemään käsillä - ehkä ensimmäiseksi voisin pyrkiä kuitenkin vaan seisomaan käsilläni. Tavoitteita on kiva saavuttaa ja ne tuo treenaamiseen ihan erilaista näkökulmaa.

Itselläni oli tavoitteena saada yksi leuka, ja pari viikkoa sitten sen sainkin. Se ei ole ihan täysin puhdas, nimittäin en saa itseäni ihan ylös niin että jalat olisi ilmassa, joudun siis lähtemään vähän "huijaten", eli jalat hieman maassa, kädet kuitenkin täysin suorina. Seuraava tavoite on viisi leukaa! Maastavedossa tavoitteena oli oma paino (vajaa 60kg) ja se meni heittämällä viime viikolla, kun kokeilin ensin 50 kilolla (tuli 5 toistoa, olisi tullut enemmänkin mutta säästin voimia) sitten 55 kiloa jolla tuli myöskin 5 toistoa ja lopuksi kokeilin 60 kiloa jolla tuli yksi, olisi tullut luultavasti enemmänkin, mutta oli kroppa aivan väsy edellisistä puristuksista. 

Maastavedossa siis seuraava tavoite 1,5 x oma paino. Kyykyssä oma paino ja penkissä puolet omasta painosta. Oon huomannut kokoajan vaan enemmän meneväni tuloshakuiseen treenaamiseen - entisen ulkonäköön perustuvan motivaation sijaan. Tottakai on kiva, jos kroppakin näyttää hyvältä, mutta se ei ole se päämotivaatio tähän hommaan. En ikinä pystyisi kisaamaan lajissa, jossa sua arvostellaan ulkonäön perusteella - mieluummin menisin vaikka leuanveto-kisoihin (jos siis olisi tarpeeksi voimaa! :D). Tuskin olen ainut, joka on kärsinyt ulkonäköpaineista ja media on vaan pahentanut niitä entisestään. Mutta ei siitä sen enempää.

Lempparijätski sisältää mm. mantelimaitoa, maapähkinävoita, proteiinijauhetta ja kaakaonibsejä

Kehitystä. Kehitystä. Kehitystä. Sitä mä haluan. Isompia painoja, pidempiä sarjoja, parempaa tekniikkaa. Haluan myös hyvän kehonhallinnan, rautaisen keskivartalon, hyvän tasapainon. Haluan olla suht notkeakin. Joogan aloittaminen on ollut mielessä, ja se tapahtuukin varmasti viimeistään ensi syksynä, kun pääsen Hyvinvointilähettiläs-tittelini kautta kokeilemaan yhtä kansalaisopiston kurssia - vaikka en sitä joogaan käyttäisi, niin ei nuo kurssimaksut kyllä päätä huimaa vaikka sen itse maksaisinkin!

Ensi kerralla asiaa mun kevyestä viikosta treenien osalta, eli mitä tein, kuinka paljon ja miten meni noin niinkun omasta mielestä ;)

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Suklaapirtelö - ilman sitä suklaata ja jäätelöä

Tätä smoothieta olen tainnut hehkuttaa jo täälläkin pariin otteeseen, joten tässä tulisi sen hyvin simppeli reseptikin nyt esille. Mä sanon tätä suklaapirtelöksi, koska se ihan oikeasti maistuu siltä! 



Suklaapirtelö 
(n. 2 isoa lasillista)

Avokado
Banaani
1-2 mitallista suklaa-proteiinijauhetta (Oma lemppari on tuo Whey SteviSweet, sillä se on makeutettu Stevialla eikä ole niin äklömakea kuin muut vastaavat)
Maitoa/mantelimaitoa iso loraus
1-2 rkl Raakakaakao-jauhetta
Jääpaloja 2-4 kpl



Suosittelen lämpimästi käyttämään aitoa raakakaakao-jauhetta, eikä mitään normaaleja kaakaojauheita. Tuolla saa ihan erilaisen, sellaisen syvän suklaan maun vaikka paljaaltaanhan tuo on melkoista myrkkyä.. :D (Maultaan siis!)

Hankittiin yleiskone jokunen aika sitten, ja siitä löytyy myös ihanan tehokas blenderi!

Ainekset vaan blenderissä sekaisin ja voilá! Täydellisen pehmeää, silkkistä ja makeaa pirtelöä. Joskus tulee vaihdeltua mittasuhteita, esim. laittamalla vain puolikkaan banaanin ja sitten sen tilalle lisää avokadoa. Miten vain tykkää ja haluaa macrojen jakautuvan.

Proteiinijauhettakin tulee laitettua aina fiiliksen mukaan - toki sitten nestettä enemmän jos laittaa enemmän jauhetta tai vaikka avokadoa. Ja niille ihmisille jotka ei avokadosta tykkää: minäkään en siitä paljon välitä paljaaltaan syötynä, mutta tähän se tuo ihanan kermaisen koostumuksen. :)

Omasta mielestäni paras smoothie mitä on vastaan tullut - varsinkin jos ottaa huomioon ravintoarvot!


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Voiko onneen pakahtua?

En tiedä tuohon itsekään vastausta, mutta kyllä on mulla ainakin todella lähellä! Koen itsekin kyllä onnelliseksi ihmiseksi ja välillä tulee juurikin semmoisia tunteita, että "voi että nyt kaikki on niin ihanaa ja saanpas olla kiitollinen kaikesta" ymym mutta NYT tällä hetkellä mennään ihan eri sfääreissä. Niinkun kertaa miljoona. 

Semmonen tunne, että ei vaan malttais pysyä paikallaan. Kuunnella Bailandoa ja tanssia yksinään kotona. Fiilistellä, laulaa mukana ja tehdä typeriä tanssimooveja. Haluais halata kaikkia maailman ihmisiä. Haluis juosta ulos ja huutaa kaikille miten onnellinen oon. 

Joo, juurikin tuota oon nyt. Sanotaanko, että vaikka niitä onnellisuuspuuskia tulee aika usein, niin tämä on semmonen hyperonnellisuuskohtaus joita tuleekin sitten vähän harvemmin! Tää on samaan aikaan helpottuneisuutta, onnea, kiitollisuutta. Vaikkakin haikeaa myös, mutta pääpuolin onnellisuutta. Asioita on päättymässä, uusia asioita alkamassa. Yksi elämänvaihe saapuu päätökseen ainakin toistaiseksi. Asia, jota olen tehnyt jo 16(?) vuotta putkeen. Se on opiskelu.

Pakko myöntää, mulla oli jo kaikki kurssit suoritettuna viime toukokuussa, vuosi sitten. Silloin myös sain oppariin aiheen ja kovasti rupesinkin sitä heti työstämään. Tuli kesä, tuli taas se järjetön lääkkeen aiheuttama uupumus ja oppari jäi. Yritin nauttia silti kesästä, kun hyvä sää oli. Töissä nukahtelin melkein istualtaan ja opparikirjat hautautui yhä syvemmälle makkarin syövereihin..

Tori kylpi tänään auringossa!

Työt loppui joulukuussa ja tammikuussa sitten otin itseäni niskasta kiinni: "Nyt ei ole tekosyitä, nyt on aikaa, ala tehdä!" Ja niin teinkin. Väänsin teoriaa, palaveerasin opettajan kanssa, laadin haastattelukysymyksiä. Maaliskuussa sain viimein tehtyä haastattelut ja sitten litteroitua ne. Kun litterointi oli ohi niin olin huomattavan helpottunut - se jos mikä oli tylsää ja raskasta hommaa.

Parhaimpana päivänä sain tuotettua tuloksia 7 sivun verran - kahden päivän aikana tuli 11 sivua. Tajusin viimeistään tässä vaiheessa, että tein opparin täsmälleen oikeasta aiheesta. Aihe joka kiinnostaa, aihe joka on ajankohtainen, siitä on toivottavasti myös hyötyä toimeksiantajalle. Mitä enemmän analysoin tuloksia, sitä enemmän syvennyin aiheeseen ja annoin sen viedä kokonaan mukanaan. Kirjoittaminen oli oikeasti mukavaa!

Siinä vaiheessa myös viimeistään mietin, että "Miks hitossa en oo saanut tätä aikaseks aiemmin!?" Periaatteessa meni ainakin puoli vuotta ihan hukkaan. Periaatteessa taas ei - sain kerrankin olla vähän vapaammin; ei ollut kahta työtä, harjoittelua ja koulua päällekkäin. Outo tällainen tunne, että oon vaan kotona ja käyn salilla. Tein kyllä myös vaalikampanja-juttuja ja olin mukana milloin missäkin pienessä projektissa. Jotain tekemistä kun oli saatava.

Lyhyesti vielä tuosta vaalikampanjoinnista; oli eka kertaa ikinä mukana jonkun vaalikampanjassa ja ylipäätään politiikassa - sillä saralla olen ollut todella laiska. Nämä muutama kuukautta avasi omia silmiä huomattavasti tälläkin saralla, suosittelen muillekin jos mahdollisuus tulee! Mukana ei tarvitse olla 100% panoksella, pienikin apu on aina tarpeen.

Huhtikuussa, eli tässä kuussa sitten esittelin opparin ja kävin taas palaveeraamassa ohjaajan kanssa. Seminaarissa sain ihanaa palautetta opettajalta (ei siis ollut minun ohjaava opettaja) joka totesi, että mun opinnäytetyö on oikeasti tärkeä kolmannelle sektorille ja kysyi lopuksi ajattelinko minä työllistyväni tälle sektorille joskus, koska vaikutan kuulema siihen sopivalta ihmiseltä. Opettajan kanssa palaverissa ei tullut myöskään mitään moitittavaa opparista. No hyvä fiilishän siitä tuli!

Viime viikolta lenkin jälkeinen hyvä fiilis!

Vaikka en vitosta nyt saiskaan (enkä tule saamaankaan), niin tyytyväinen olen. Mun omasta mielestä oppari on hyvä, oon löytänyt hyviä juttuja ja pohtinut asiaa tosissaan monelta kantilta ja syvällisemmin. Oon perehtynyt asiaan oikeasti mielenkiinnolla.

Tänään kävin kirjoittamassa kypsyysnäytteen, siistimässä opintorekisteriä opintotoimistossa ja lähetin opparin tarkistettavaksi sekä hain tutkintotodistusta. Haikea fiilis, pakko myöntää. En ole onnellinen siitä että koulu loppuu, vaan lähinnä siitä, että oon saavuttanut taas elämässä yhden askeleen. Tuntuu vaan niin pirun hyvältä! Sanopa kuka mitä tahansa, niin mun mielestä tradenomin tutkinto ei ole turha. Olen siitä kirjoittanutkin aiemmin joten ei siitä sen enempää tässä tekstissä.

Tänään oon mennyt pitkin katuja kuin naantalin aurinko, hymyillyt enemmän kuin yleensä viikon aikana yhteensä. Tuntuu, että koko maailma hymyilee mulle takaisin! (Tähän käykin hyvin Maj Karman 'Maailma'-biisin sanat: "Jos sä hymyilet maailmalle, maailma hymyilee sinulle" Kävin Coffee Housessa hörppäämässä kahvit ja smoothien; vartija tuli ottamaan kahvia samalla aikaa ja hymyili mulle leveästi. Opintotoimistossa oli vastassa ihanan iloinen opintosihteeri: "Ai sä valmistut, onpa kiva juttu!" Ihankun oltaisiin jotakin tuttuja. Aurinko paistoi mukavasti torille ja ihmiset oli onnellinen näkösiä. Ehkä katsoin vaan maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi tänään.

Eipä mulla tän tähdellisempää ollut! Toivottavasti tää onnellisuus tarttuu ruudun kautta teihinkin; tätä riittää jaettavaksi. ♥ Huomenna vietetään vielä tyttöjen iltaa, joten pääsen piiiitkästä aikaa tuulettumaan ja juhlistamaan tätä stressimäärän poistumista! Luvassa erittäin hyvää ruokaa ja seuraa.

Elämä on juhla.