Tunsin tänään salilla suurta riemua, kun bosupallon päällä tehdyt kyykyt kulki paaljon paremmin kuin esimerkiksi pari viikkoa sitten. Olen nyt tehnyt kerran viikossa n. tunnin mittaisen salin, jossa keskityn vain ja ainoastaan keskivartaloon, kehonhallintaan ja tasapainoon. Ilmeisesti se on tehonnut hyvin ja kehitystä tapahtunut hyvinkin nopeasti. Mietin kotona mielessä, että tästä sitä pienin askelin mennään kohti... - ja sitten aivot löi tyhjää. Niin minnekkäs mä olenkaan menossa? En yhtään mihinkään.
Ympäripyöreästi voisi tietty sanoa, että "kohti parempaa kehonhallintaa ja tasapainoa". Jännä juttu kun tällaisia asioita jaksaa miettiä - vielä vuosi sitten mua ei ois voinut vähempää kiinnostaa millainen mun tasapaino on tai miten kehoni hallitsen. Kuhan vaan lihakset kasvoi! Nyt on vähän eri ääni kellossa.
Kyllähän tuokin ylläoleva lause on jonkinlainen tavoite, mutta ei kovin hyvin mitattavissa. Täydelliseksi ei kukaan koskaan tule, mutta jonkinlaisia rajapyykkejä on tietty kiva asettaa! Mä voisin ainakin asettaa tavoitteeksi opetella kävelemään käsillä - ehkä ensimmäiseksi voisin pyrkiä kuitenkin vaan seisomaan käsilläni. Tavoitteita on kiva saavuttaa ja ne tuo treenaamiseen ihan erilaista näkökulmaa.
Itselläni oli tavoitteena saada yksi leuka, ja pari viikkoa sitten sen sainkin. Se ei ole ihan täysin puhdas, nimittäin en saa itseäni ihan ylös niin että jalat olisi ilmassa, joudun siis lähtemään vähän "huijaten", eli jalat hieman maassa, kädet kuitenkin täysin suorina. Seuraava tavoite on viisi leukaa! Maastavedossa tavoitteena oli oma paino (vajaa 60kg) ja se meni heittämällä viime viikolla, kun kokeilin ensin 50 kilolla (tuli 5 toistoa, olisi tullut enemmänkin mutta säästin voimia) sitten 55 kiloa jolla tuli myöskin 5 toistoa ja lopuksi kokeilin 60 kiloa jolla tuli yksi, olisi tullut luultavasti enemmänkin, mutta oli kroppa aivan väsy edellisistä puristuksista.
Maastavedossa siis seuraava tavoite 1,5 x oma paino. Kyykyssä oma paino ja penkissä puolet omasta painosta. Oon huomannut kokoajan vaan enemmän meneväni tuloshakuiseen treenaamiseen - entisen ulkonäköön perustuvan motivaation sijaan. Tottakai on kiva, jos kroppakin näyttää hyvältä, mutta se ei ole se päämotivaatio tähän hommaan. En ikinä pystyisi kisaamaan lajissa, jossa sua arvostellaan ulkonäön perusteella - mieluummin menisin vaikka leuanveto-kisoihin (jos siis olisi tarpeeksi voimaa! :D). Tuskin olen ainut, joka on kärsinyt ulkonäköpaineista ja media on vaan pahentanut niitä entisestään. Mutta ei siitä sen enempää.
 |
| Lempparijätski sisältää mm. mantelimaitoa, maapähkinävoita, proteiinijauhetta ja kaakaonibsejä |
Kehitystä. Kehitystä. Kehitystä. Sitä mä haluan. Isompia painoja, pidempiä sarjoja, parempaa tekniikkaa. Haluan myös hyvän kehonhallinnan, rautaisen keskivartalon, hyvän tasapainon. Haluan olla suht notkeakin. Joogan aloittaminen on ollut mielessä, ja se tapahtuukin varmasti viimeistään ensi syksynä, kun pääsen Hyvinvointilähettiläs-tittelini kautta kokeilemaan yhtä kansalaisopiston kurssia - vaikka en sitä joogaan käyttäisi, niin ei nuo kurssimaksut kyllä päätä huimaa vaikka sen itse maksaisinkin!
Ensi kerralla asiaa mun kevyestä viikosta treenien osalta, eli mitä tein, kuinka paljon ja miten meni noin niinkun omasta mielestä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti