Uusia tuulia!

Ajattelin kirjoittaa tällaisen lyhyen postauksen tähän väliin, mikäli uusia lukijoita eksyy blogiin enemmänkin lähiaikoina.. :) Blogini linkitettiin Crohn & Colitis ry:n nettisivuille - linkkilistaan josta löytyy blogeja liittyen IBD:hen, ruokavalioon ja vahvasti myös liikuntaan (klikkaa tästä). 

Listasta pisti omaan silmään välittömästi blogi HIFK'in pelaajasta, Teemu Ramstedista ja hänen perustamaan seurasta IBD Cycling. Minusta on tosi hienoa, että urheilijat, varsinkin tunnetummat tuovat esille tätä sairautta ja samalla myös konkreettisesti tekevät jotakin, millä tietoutta IBD:stä ja sen kanssa elämisestä saadaan levitettyä. Tilannehan on se, että suolistosairaudet lisääntyvät jatkuvasti kovalla tahdilla Suomessa (hyvä video aiheesta löytyy täältä), mutta silti ihmiset tietävät niistä aivan liian vähän. Niin itse sairautta sairastavat, kuin heidän läheiset - ja niin myös täysin ulkopuoliset ihmiset. 

Olen itsekin käynyt ne vaikeat ajat läpi, monet monet eri lääkkeet ja tähystykset. Leikkauksilta olen vielä säästynyt tähän asti. Siksi onkin hienoa, että nyt kun itse olen remissio-vaiheessa, niin pystyn jollakin tavalla levittämään tietoisuutta ja olemaan jollekin ehkä vertaistukenakin tämän blogin kautta. Ei saa missään nimessä luovuttaa unelmiensa tavoittelua tämän sairauden takia - täytyy vain hyväksyä, että se on osa sinua. Välillä menee huonommin ja välillä paremmin. Varsinkin huonoina aikoina itsekin turvauduin keskustelupalstojen kommentteihin ja vertaistukeen.

Uusille vierailijoille tiedoksi; perustietoa minusta löytyy "Blogin takana" linkin takaa, joten kummemmin en ala itseäni esitellä. Tämä blogi on minulle rakas harrastus ja olisin enemmän kuin kiitollinen, jos jaksaisit jättää kommenttia - niin risuja kuin ruusuja. Lukijat on mulle avaintekijä siihen, miksi teen tätä; joten kysykää ihmeessä mitä vaan mieleen tulee ja ehdottakaa ideoita mistä voisin kirjoittaa. Pyrin toteuttamaan niitä parhaimman mukaan. :)

Blogi on melko lifestyle-tyyppinen, enkä jauha täällä jatkuvasti pelkästään sairauksistani. Tällä hetkellä isossa roolissa elämässäni on liikunta sekä hyvä ruoka, joten näitä asioita tulette näkemään jatkossakin paljon. Toki kaikki mitä teen liittyy jollain tavalla sairauteen; ruokavalio on tällä hetkellä ainut lääkitykseni ja liikunnalla pyrin pitämään yllä terveyttä, vahvistamaan kortisonin heikentämää luustoa ja saamaan hyvää oloa - viimeisintä ehkä eniten. En treenaa tavoitteellisesti mihinkään, vaan menen fiilispohjalta.

Mulla onkin kontrolli-käynti IBD:n osalta ensi tiistaina! Siellä käydään läpi verikokeet, ulostenäyte, tähystyksen tulokset sekä yleisesti oma vointi tällä hetkellä - joka on kyllä varsin mainio. :)

Joten nyt on teidän vuoro arvoisat lukijat! Heittäkää kommenttia, kysymystä, ideoita. 

Onnea on..

Puijo ♥

..aurinkoiset kevätpäivät, kun ampiaiset ei ole vielä herännyt talviunilta.

Tankoparsojen satokausi alkaa ihan just!

..opparin edistyminen. Vaikka välillä tuntuu että eihän se etene yhtään mihinkään ja en valmistu varmaan ikinä niin kyllähän se vaan päivä päivältä edistyy hyvää tahtia. Loppukirin paikka on vielä, että pääsen palauttamaan ekan version ajoissa ja näin ollen jää hyvin aikaa myös hiomiseen - hyvää numeroa sieltä kuitenkin haetaan. :) (Kirjoittajan huomio: viimeisen kahden päivän aikana olenkin saanut sitä eteenpäin kokonaiset 11 sivua - joten kyllä, se valmistuu!)

..tankoparsa-kausi alkaa huhtikuussa! JEE :D Oli pakko jo kerran tehdä iltapalaksi, kun oli suht hyvässä tarjouksessa. 

 

..kutsu työhaastatteluun - työhön, jota en ole edes hakenut. Onneksi on tullut tungettua hakemusta ja ansioluetteloa miltein joka paikkaan, näköjään se kannattaa!


..tiistain höntsä-säbäilyt. Pakko myöntää, että viikko sitten kaikki meni auttamattomasti penkin alle; pallo ei pysynyt lavassa, syötöt ei menneet perille ja maaliin ei osunut millään helpoistakaan paikoista. Eilen oli kuitenkin aivan eri fiilis!

..rentouttava viikonloppu. Yleensähän viikonloput menee a) opparin parissa b) kämppää siivotessa ja c) urheillessa. Nyt en tehnyt oikeastaan ainakaan hirveästi mitään noista. Huomasin maanantain salitreenissä että lepo teki ERITTÄIN hyvää ja nyt on ollut paljon paremmat fiilikset muutenkin. Nyt mennään siis maximivoima-viikkoa..

..saliin liittyen huomasin taas leuanvedoissa isoa kehitystä. Vaikka takana oli jo ylätalja pudotussarjoilla, maastavetoa ym. niin jaksoi vielä viimeisenä selkäliikkeenä pudotussarjaa myös leuanvedossa.

..ruoka on hyvää ja sitä saa syödä paljon! Oon ihastunut nyt vihreisiin papuihin (niihin pitkiin pötköihin), sekä parsa- ja kukkakaaliin. Lisäksi niitä saa tosi halvalla Lidlin pakkasesta.


..sunnuntaina oli herkkupäivä; ostettiin tommonen Benkkujenkku-lajitelma, et kummallekin tuli yks purkki kumpaakin makua. Toi hunaja on ehdoton lemppari! Niitä muita jätskejä en voi enää syödä, koska niissä on taikinanpalasia :(

..kun on huomannut, miten vähällä sitä pärjääkään jos on vaan pakko. Nyt rahatilanne on ollut erittäin tiukka, koska saan pelkkää opintotukea, joten jokaikinen penni pitää laskea tarkasti mihin sen laittaa. Kivaahan tämä ei sinäänsä ole,

mutta oon tyytyväinen miten pystynkin elämään tiukilla
tilanteen vaatiessa!

..ihana parisuhde. Vaikka kinastelua tulee nykyisin vähän joka aiheesta niin silti sitä pysähtyy oikeen ihmettelemään että miten mulle onkin löytynyt tuollainen mies! Sitten haavekupla taas puhkeaa kun joku asia ei mene niinkuin itse haluaisi.. Esim, toisen siivottomuus, murr :D

..uudet versagripps-kopiot, eli vetoremmit. Reilulla 20 eurolla ja 5 euron postikuluilla sain ne Tanskasta tänne viikossa - siis viikossa! Huh huh. Ne pääseekin sitten kovaan testiin tän viikon jalkamaximi-treenissä. En malta odottaaa!

Takki, H&M // Kengät, Jeffrey Campbell // Housut, Zara

Don't worry - be happy. Kuinka klisee tahansa, niin välillä kannattaa pysähtyä miettimään oikeasti miten hyvin asiat elämässä on.

Herkuttelu: mitä, milloin ja kuinka paljon?

Proteiinia siellä ja proteiinia täällä. Sokeriton, stevialla makeutettu, kuiturikas, vähäkalorinen ja lisäaineeton. Kaikki varmaankin tuntevat proteiinilettujen reseptin ulkoa ja kaikennäköiset sokerin korvaavat makeuttajat on testattu läpi aina hunajasta intiaanisokeriin.

Voin heti alkuun sanoa olleeni pahassa sokerikoukussa vielä pari vuotta takaperin. Sitä on vaikea itse huomata, pakko myöntää. En voi sanoa, että se sokerin kittaaminen olis ollut mitään älytöntä, mutta kuitenkin jatkuvaa. Viikolla tuli syötyä miltein joka päivä joku herkku, oli se sitten yksi keksi tai suklaapatukka. Viikonloppuna sitten ehkä ostin irttareita, tai ainakin jäätelöä ja sitähän meni sitten se yks Ben & Jerry's purkki kokonaan.

Vuonna 2012 alettuani seurustella mulle alkoi pikkuhiljaa valottua, miten epäterveellisesti elän. Poikaystävä oli aika tarkka syönneistään ja kun päästiin ns. "kuhertelu"-vaiheen ohi niin hän alkoi laukoa totuuksia mulle rankalla kädellä - mutta se oli se minkä tarvitsin että tajuan miten pahassa koukussa olen. Kiitos siis siitä!

Hieman terveellisempi versio kauralastuista: sokerin tilalla intiaanisokeria ja rasvana käytetty macadamia-öljyä

Ensimmäinen vaihe oli, että yritin olla tottakai ilman herkkuja. Se oli haastavaa, mutta koska korvasin kaikki herkut hedelmillä niin se ei tuntunut ihan hirveältä. Todellisuudessahan en siis päässyt vielä tässä vaiheessa irti sokerikoukusta, koska sain sitä aivan liikaa hedelmistä - kyllä, niitäkin voi syödä liikaa. Vaikein vaihe oli, kun jätin hedelmätkin aivan minimiin, ja pidin vain yksinkertaisesti kiinni herkkulakosta niin pitkään kun oli tarvis. En muista tarkalleen kauanko siinä meni, mutta varmaan muutamia viikkoja.

Nykyisin herkuttelu merkitsee mulle ihan eri asioita. Ennen se oli sitä, että ostin jätskiä ja karkkia ja vedin ihan överit sen suhteen, sitten kärsin huonosta omastatunnosta ja olosta. Tai koulun kahvilassa tuli ostettua suklaapatukka kahvin kaveriks, ihan huvikseen vaan. Nykyisin pidän huolta siitä, että syön pääsääntöisesti arkena terveellisesti ja kartan herkkuja, sekä valmistan niistä terveellisempiä versioita. Jäätelökoneen saavuttua se on ollut kovassa käytössä ja myös smoothiet korvaa aika hyvin makeannälkää.

Ehkä 1-2 kertaa kuussa tulee sitten herkuteltua enemmän, esimerkiksi eilen olin suunnittelemassa vaalikampanjaa ja siinä sivussa tuli juotua pari lasia viiniä sekä syötyä suklaata - sitä menikin sitten semmoinen puoli levyä, mutta koska tiedän että en ole pitkään aikaan koskenut alkoholiin (viimeksi uutena vuotena lukuunottamatta paria saunajuomaa) saatika herkkuihin niin pystyn hyvällä omallatunnolla syömään ja nimenomaan nauttimaan niistä.

Suklaamousse - päällä raakakaakaonibsejä

Sekin on aika iso ero entistä ja nykyistä verratessa, että miten niistä herkuista nauttii. Mätätkö sen 200g karkkia yhteen putkeen leffan ääressä, vai syötkö muutamia paloja hyvää suklaata ja oikeasti maistat miltä se maistuu. En tiedä saatteko kiinni tästä, mutta se että oikeasti maistelee ja syö rauhassa sekä nauttii siitä, on ihan erilaista kuin pelkkä mättäminen.

Monesti myös viikonlopun herkuttelu saattaa koostua ihan hyvistä herkuista; viime viikolla tein iltapalaksi suklaamoussea (ylläolevassa kuvassa), joka koostui avokadosta, banaanista, proteiinijauheesta ja raakakaakaojauheesta... Ihan törkeen hyvää! Tietty avokado nostaa rasvat aika ylös ja aika tuhdisti tässä on kaloreitakin mutta silloin tällöin syötynä ei niistä välitetä. Resepti löytyy täältä ja suosittelen todella käyttämään tuohon raakakaakaojauhetta - tungen sitä itse joka paikkaan koska se antaa tosi täyteläisen suklaan maun. Eilen taas kokeilin The Good Morning Kaisan proteiinimutakakkua mutta DAMN paistoin sen yli vaikka yritin olla kuinka varovainen! Toimi ihan hyvin kokonaan paistettuna mutta ens kerralla kyllä yritän päästä tuohon mutaiseen versioon. :D Oli aika tuhtia tavaraa!

Sitten on asia erikseen nämä kaikennäköiset kaupan patukat ja muut systeemit. Mulla on niissä sääntö, että esim. proteiinipatukkoja ostan vaan "hätätilanteessa", esim. turnauspäiville ostin pari patukkaa mukaan pähkinöiden, banaanien ja smoothien kaveriksi, koska ei ollut mahdollista ottaa mukaan mitään kylmässä säilytettävää. Tämmösissä tilanteissa ne toimii hyvin, mutta muuten en niitä käytä koska ensinnäkin a) Suurin osa sisältää yllättävän paljon sokeria ja b) Jos sokeria on vähän, niin se on sitten korvattu lisä- ja makeutusaineilla. Kyllähän ne tuotesisällöt kuulostaa aina hiukkasen oudoilta tavallisen tallaajan korvaan: hydrolysoitu kollageeni, stabilointiaine [sorbitaanitristearaatti], inverttisokeri, muunneltu tärkkelys jne.

Ihmisiä on niin monenlaisia; joillakin toimii ehdoton nollatoleranssi makean suhteen ja joillakin taas silloin tällöin nautittu herkku ei pilaa mitään. Sehän onkin avainkysymys, että kuinka usein syö, sillä helposti keksipaketin ostettua se tapa jää päälle ja huomaatkin syöneesi niitä viikon aikana joka päivä kahvin kanssa. Itselläni on toiminut tämä, että kun sitten annan luvan itselleni herkutteluun niin silloin saa myös syödä, kunhan ei vedä övereitä. Nykyisin mulle aiheuttaa todella huonon olon jo melko pienikin määrä makeaa, koska keho ei ole tottunut siihen. Esimerkiksi vatsa turpoaa, tulee semmoinen "ähky" olo vaikka en täynnä olisikaan ja yksinkertaisesti ihan oksettava olo - tämä on nyt toiminut melko hyvänä kannustimena herkuttelun suhteen. :)

Suosittelen lämpimästi vieroittumaan sokerista, sillä sen jälkeen houkutukset ei tunnu enää houkutuksilta ja voi aidosti nauttia siitä ihanasta kakkupalasta ja maistaa sen ihan eri tavalla kuin ennen. Oikeasti! Sitä ei usko ennenkuin kokeilee. 

Liikaa vaihtoehtoja - liian vähän aikaa

Luultavasti melko moni on joskus ollut opiskelujen/työn suhteen tilanteessa, jossa vaihtoehtoja ja kiinnostuksenkohteita tuntuu syöksyvän ovista ja ikkunoista, mutta ei tiedä mihin niistä tarttua. Voisin sanoa itseni olevan juurikin siinä pisteessa nyt. Valmistun tänä keväänä markkinoinnin tradenomiksi, mutta kaikki muu onkin auki.

Se, että valmistut markkinointi-alalle on melko laaja käsite. En todellakaan ole valmistuttuani valmis markkinoinnin ammattilainen, vaan minulla on lähinnä eväät lähteä etsimään ehkä jonkinlaisia assistentin paikkoja ja kouluttautua lisää. Kuvitellaan tilanne, että pääsisin töihin vaikka Olville (täysin kuviteltu tilanne siis :D) tai vaikka Honeywellille (valmistaa mittaus-, testaus- ym välineitä). Mullahan pitäisi olla tietämystä myös siitä alasta, jota yritys harjoittaa - miten muuten mä voisin olla osa markkinointitiimiä?

Nyt opinnäytetyötä pusertaessa mulla on herännyt mielenkiintoa vähän sinne sun tänne, mutta erityisesti urheilumarkkinoinnin ja hyvinvoinnin suuntaan. Olisi aika siistiä opiskella vaikka ravitsemustieteitä tai sitten ihan urheilumarkkinointia - sitä kun on nykyisin mahdollisuus täälläkin opiskella. Yliopistot ja muut koulutusta tarjoavat palvelut suorastaan pursuavat erilaisia kursseja ja koulutuksia, ihan parin opintopisteen kursseista aina isoihin 30op kokonaisuuksiin. Voisi napata kursseja vähän sieltä ja täältä, yhdistellä mielensä mukaan.

Ongelmana tässä on se, että avoimen yliopiston ja yleensä muidenkin järjestämät koulutukset maksaa, eikä niitä noin vaan nappailla omaan kalenteriin. Olisin kyllä tosi kiinnostunut jatkamaan opintoja ihan "oikeasti" eli suorittamaan tutkintoa jostakin aivan muusta aiheesta, lähinnä hyvinvoinnin & ravitsemuksen alalla. Toinen iso ongelma on se, että hallitus ajaa kovasti läpi ehdostusta, jossa toiseen samantasoiseen korkeakoulututkintoon ei saisi ollenkaan opintotukea. Naurettavaa, kun ajattelee että tuolla yritetään saada jotain säästöjä aikaiseksi. Alkaa usko loppumaan siihen, että Suomessa oikeasti haluttaisiin panostaa koulutukseen. Toivotaan, että tuo ei menisi läpi perjantaina toisessa äänestyksessä!

Sitten kolmas ongelma on se, että mitä nyt oikeasti haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Parasta olisi, kun saisi yhdistettyä markkinoinnin/viestinnän sekä hyvinvoinnin/ravitsemuksen, ehkä urheilumarkkinoinnin nimenomaan. Siinäpä onkin soppa pohdittavaksi! Varmaankin suunta on nyt kuitenkin yliopiston maisteri-ohjelmaan päin, ehkä ensi syksynä tai myöhemmin. Kun sitten saisin opiskeluoikeuden, niin voisin joitakin avoimen yliopiston kursseja suorittaa jopa ilmaiseksi.

Sekavilla fiiliksillä mennään siis tulevaisuuden suhteen. Onko muita harhailijoita lukijoiden joukossa? Tai joskus ollut vastaavassa tilanteessa?

Liikunnan merkitys & tavoitteita

Ajattelin purkaa vähän ajatuksia liikunnan merkityksestä mun tän hetkisessä elämässä, kun olen paasannut tuosta ruokavaliosta pitkälti viime aikoina. Oon myös asettanut itselleni tavoitteita, joskin ne on ehkä vain sellaisia, jotka ei oo täysin mitattavissa tai arvioitavissa. Fiilispohjalla mennään!

En olis kyllä vielä 3 vuotta sitten uskonut, että liikunnasta tulisi mulle näinkin rakasta puuhaa. Tai ainakin se tällä hetkellä on hyvin iso osa mun elämää, ja toivon tietty että se jatkossakin pysyy tällaisena. Oon aina ollut hyvin mukavuudenhaluinen, ja vielä 3 vuotta sitten mun liikunta koostui lähinnä lenkkeilystä, ehkä 1-3 kertaa viikossa eikä ne tosiaan olleet mitään hikilenkkejä. Lisäksi piti tietty välillä puurtaa vatsalihas- ja selkälihasliikkeitä kotona ja toivoa, että ne palikat joskus tulis esille vatsarasvan alta (voi miten tyhmä sitä on joskus ollut..).

Liikunta on siis todella iso osa mun elämää. Välillä tuntuu, että meneeköhän mun kavereilla hermot, kun puheenaihe on yleensä salibandy tai kuntosali? :D En vaan osaa enää kuvitella itseäni siihen railakkaaseen opiskelijaelämään, jota vietin antoisasti ensimmäinen amk-vuoden.

Tällä hetkellä suurin osa ajasta menee salibandyn ja kuntosalin merkeissä. Säbää olen lähinnä pelaillut harrasteryhmässä, mutta nyt uskaltauduin kokeilemaan myös parit turnaukset seuran naisten 2.joukkueen mukana. Oli kyllä ilo huomata, varsinkin eilisissä peleissä että salilla on tosiaan tullut lisää voimaa jalkoihin! Räjähtävät lähdöt ei kyllä tosiaan ole mun juttu, koska en niitä ole treenannutkaan, mutta kun vauhtiin pääsi niin spurtit onnistui oikein hyvin. 

Pelillisesti olin turnauksissa kyllä vielä aika hukassa, varsinkin ensimmäisessä. Eilen näkyi jonkinlainen toivonpilkahdus, kun sain pelattua toisessa pelissä rennommin ja löysin välillä hyviäkin paikkoja. Sain jopa yhden syöttöpisteenkin! :D Sekös minua ilahdutti. Mutta karu totuushan on se, että kun sun pistetään uuden joukkueen kanssa pelaamaan, niin et voi oppia heidän pelityyliään tuosta vaan, se vaatii aikaa ja treeniä. Koen omiksi vahvuuksiini nimenomaan fyysisen kunnon, nopeasti vaihtuvat tilanteet ja laukaukset. Kehitettävää taas on pallon yleisessä hallinnassa (syöttöjen vastaanotto, kuljetus..) ja yleisesti pelisilmässä, oman paikan hakemisessa. Tavoitteena on nyt treenailla myös itsekseen perus pallokikkailua, jolla saan varmuutta omaan tekemiseen.

Salibandyn osalta on vielä epävarmaa, missä olen syksyllä. Haluaisin kyllä kovasti pelaamaan ihan sarjaan, mutta koska en tiedä vielä työtilannetta ja muutenkaan syksyn suunnitelmia ollenkaan, niin en voi vielä lupautua siihen. Kesällä olisi mahdollisuus käydä myös fysiikka-treeneissä, jotka kiinnostaisi kyllä kovasti. Saa nähdä, mistä sitä itsensä syksyllä löytää!

Pienet olkapäät näkyvissä!

Salibandyn jatkaminen sarjassa on epävarmaa senkin takia, että kuntosali-harrastus vie mua kokoajan enemmän mukanaan. Nytkin olisi hirveä hinku mennä salille kokeilemaan uusia ohjelmia, mutta eilisen raskaan turnauksen (ja yli 10h unien!) jälkeen ajattelin, että kroppa kaipaa nyt lepoa. Viimeksi turnauksen jälkeisenä päivänä menin tekemään kovan takareisi-pakara treenin ja kärsin siitä vielä monta päivää sen jälkeen; vaikka olo oli todella energinen ja treeni meni hyvin, niin se olisi tarvinnut silti lepoa rankan turnauksen jälkeen. Tänään siis naistenpäivänä lepään, venyttelen ja putkirullailen paikkoja auki! Mies on 14h työvuorossa, joten olen aivan yksin kotona. Tavoitteena myös saada tehdyksi opparia sekä siivoilla, saa nähdä mitä saan aikaseks..

Kuntosalin osalta on hirmu vaikea asettaa mitattavia tavoitteita, mutta kovasti tässä nyt yritetään kasvattaa lihasta, ja huhtikuussa alkaa sitten tarkempi ruokavalio ja aerobinen liikunta lisääntyy myös kevään mittaan - eli kohti kesäkuntoa siis! Nyt on ollut kyllä ihanaa, kun on saanut syödä sydämensä kyllyydestä - en tosiaan mittaile grammamääriä. Enkä aio niin tehdä myöskään kiristely-vaiheessa. Fiilipohjalla mennään tässäkin, mä en tosiaan jaksa mitään rankkoja hiilarittomia dieettejä eikä mun tarviikaan jaksaa. 

Yksi mitattava tavoite mulla kylläkin on, ja se on se yksi leuka. Se tuntuu tällähetkellä melko kaukaiselta, johtuen ehkä siitäkin että oon laiskistunut sen treenaamisen suhteen ihan liikaa. :D Muita tavoitteita on vaan yksinkertaisesti treenata mahdollisimman monipuolisesti, kehittää liikkuvuutta ja notkeutta sekä vetää tätä projektia kokoajan hyvällä fiiliksellä. Nyt on kieltämättä semmonen tunne, että oon löytänyt sen kuuluisan kultaisen keskitien ja hyvä treenisyklin. 

Ilman lihasfiltteriä ;D

Tällä hetkellä mennään siis melko perus rytmillä, eli 1 maximivoima-viikko, sen jälkeen kevyt viikko ja sitten kaksi "normaalia" viikkoa. Vaihdan 5-jakoisesta takaisin 3-jakoiseen, ja tavoitteena on 4 salitreeniä viikossa (välillä ehkä 3, välillä 5) jonka lisäksi mulla on 1-2 säbä-treenit + 1 höntäsäbä kaveriporukalla. Siihen pitäisi vielä ujuttaa 1-2 kevyempää lenkkiä ja 1 raskaampi, esimerkiksi porrastreeniä. Tämmösellä ohjemalla siis mennään tää kevät! Oon tehnyt ihan innoissaan uusia saliohjelmia, kun päästiin testaamaan kaverin kanssa Kuopion uusin sali Fitness24Seven. Siellä oli monta juttua mitä oon toivonutkin joten siitä on myöskin postausta luvassa jossain vaiheessa!

Tässä treenaamisessa on ehkä parasta just se, että jos mua väsyttää ja kiukuttaa (mitä on nyt kyllä ollut melko vähän) niin jätän treenit välistä - koska mun ei oo pakko treenata. Näin viime syksynä vierestä ylikunnosta toipumisen, enkä halua ite siihen junaan.

Energistä kevään alkua kaikille! 

Ruokavalio vs. lääkkeet

Tänään oli vihdoin se päivä jota toisaalta odotti - toisaalta taas mielessä pyöri kaikki maailman ajatukset tulehtuneesta suolesta ja uusista lääkkeistä aina leikkaukseen asti. Eilen oli vuorossa tyhjennyspäivä eli toisin sanoen syömättä n. 37 tuntia, tyhjennyslitkun juomista ja kirkkaiden nesteiden tankkaamista. Tyhjennys meni muuten hyvin, mutta se oli melko raju. Yleensä ei vedä oloa noin heikoksi, varsinkin kun tankkasin nesteitä yli 5 litraa. 

Tähystys oli myöskin vaikea - huusin kyllä suoraan sanottuna välillä aika kovaa tutkimuksen aikana ja kyyneleet meinasi kohota silmäkulmiin. Suoli oli kuulemma tuhannen mutkalla ja tietty myös hoikka vartalo vaikeuttaa tutkimusta huomattavasti. Mutta 20 minuutin (!!) jälkeen oli helpottunut olo kun tutkimus oli ohi. Siis tuo aikahan oli huomattavan lyhyt verrattuna normaaliin; yleensä siinä on mennyt 45-60 minuuttia. 

Onnekseni kauhukuvat tulehduksista ja haavaumista olivat turhia; paksusuoli oli oikeastaan täydellisen näköinen ja ohutsuolen loppupuolella näkyi yksi pieni haavauma. Voittajafiilis! Kun viime kesän rajuista uupumusoireista kärsineenä jätin biologin lääkityksen kokeeksi pois, ja sain tilalle rajut vatsakouristelut niin toivo terveestä elämästä oli hyvin kaukaiselta näyttävä haave. Gluteenittoman ruokavalion kokeilu kuitenkin toi valon pilkahduksen elämään, kun oireet hävisivät muutamassa päivässä kokonaan. Puhumattakaan vielä siitä, että mukavina pikku "sivuvaikutuksina" vatsan turvotus hävisi ja yleinen energiataso nousi.

Luontaisesti gluteeniton ateria; reseptiä tulossa myöhemmin tästä padasta!

Ihan suoraan sanottuna tähän ruokavalio-kokeiluun mut ajoi epätoivo. Oli vaan pakko tarttua johonkin oljenkorteen, että olis ees jokin toiveen ripe jäljellä. Aikaa ennen tätä ruokavaliota on vaikeaa sanoin kuvailla, koska en oikein osaa sitä toivottomuutta enää itsekään edes kuvitella. Tuli vaan semmoinen olo, että pakko kokeilla kaikkea mitä vaan voi, jos vaikka jostain löytyisi apu.

Ruokavalio sairauden hoitokeinona - olipa se sitten tulehduksellinen suolistosairaus tai reuma, on hyvin kiistelty aihe. Karrikoidusti voisi sanoa, että lääkärit eivät usko ruokavalion toimivan ja potilaat taas uskovat. Tästä asiasta on väitelty jo varmasti vuosia ja tullaan jatkossakin väittelemään. Itse sain lääkäreltä melko neutraalin vastaanoton kertoessani jättäneeni lääkkeen pois; reaktiot oli lähinnä luokkaa "Ok, jos se kerta toimii" ja "Hienoa jos olet kerta saanut ruokavaliolla sairauden hallintaan". Mitään suoranaisia "Jatka samaan malliin!" tai muutakaan kannustavaa ei sinäänsä tullut, mutta olen iloinen että tätä kokeilua ei myöskään tyrmätty heti alkuun. Annettiin mahdollisuus.

Nyt tähystyksen jälkeen toivon lääkäreiden ymmärtävän paremmin, että tämä on mulle tällä hetkellä se oikea ratkaisu. Ymmärrän toki, että lääkärit ei voi suoraan määrätä ihmisiä lääkitsemään itseään pelkällä ruokavaliolla, varsinkin jos tauti on hyvin aggressiivinen - onhan heilläkin kuitenkin jonkunlainen vastuu potilaastaan. Se myös täytyy ymmärtää, että vaikka nyt gluteeniton ruokavalio toimii mulla hyvin, niin se ei välttämättä jatku samanlaisena lopun elämää. Mutta siihenkin ajatukseen on tottunut - enhän mä voinut tietää biologisen lääkityksenkään aikana mitä seuraava päivä tuo tullessaan tai milloin sairaus päättääkin pahentua. Krooninen tauti on elinikäinen; siinä vain vuorotellaan remissio-vaiheen ja aktiivisen vaiheen välillä. Toki rauhallinen vaihe voi kestää myös vuosia, joillakin jopa lopun ikää!

Treenitkin luistaa paremmin, kun kroppa voi hyvin!

Gluteenittomuuden myötä olen kiinnostunut kokoajan vain enemmän tankkaamaan tietoa ravinnosta ja karsinut ruokavaliosta myös muitakin elimistöä kuormittavia aineita. Näihin esimerkkeinä voisin mainita turhat lisäaineet, sokerin ja pahat rasvat. Totaalikieltäytyjä en ole, ja omasta mielestäni näin ei tarvitsekaan olla. Elämä ei kaadu siihen, jos käyt silloin tällöin kahvilassa nauttimassa kakkupalan tai tykkäät syödä irtokarkkeja leffan ääressä. Tärkeintä on pitää kokonaisuus kasassa, syödä mahdollisimman puhdasta ja tervettä ruokaa arkisin ja pitää kohtuudella niitä päiviä, jolloin syö vähän rennommin. Näistä asioista voisinkin kirjoittaa oman postauksen, jossa on vinkkejä parempaan syömiseen; lähinnä asioita joita olen itse kohdannut ja kokenut hyviksi ohjenuoriksi.

En voi luvata, että gluteeniton auttaisi kaikkia. En voi taata, että vehnän poisjättäminen toisi jollekin energisen olon. Mutta sen voin hyvillä mielin sanoa, että omaa kroppaa kannattaa kuunnella.

Turvottaako liian usein? Väsyttääkö lounaan jälkeen? Tuntuuko, että vatsassa on jatkuvasti liikaa ilmaa? Nukutko huonosti? Jos vastasit yhteenkin kyllä, niin suosittelen tarkistamaan mitä omalta lautaselta löytyy. Ne voi olla tosi pieniä muutoksia ruokavaliossa, jotka ratkaisee omassa hyvinvoinnissa. Itse olen ainakin herännyt viimeisen vuoden aikana siihen, miten hyvää perus kotiruoka voi olla!

Pulla päivässä... eikun. Mutta sallittakoon silloin tällöin!

Mitä minä olen saanut tältä ruokavaliolta? No pääasiassa sen terveen elämän, ainakin väliaikaisesti. Sairastellessa sitä vasta muistaa, miten onnellinen pitäisi olla jokaikisestä päivästä, kun saa elää normaalisti. Lisäksi mun kroppa voi paljon paremmin; rasvaa on lähtenyt ja jaksaminen on parempaa. Gluteeniton ruokavalio ei missään nimessä ole mikään laihdutus-dieetti tai vähähiilarinen, mutta sen lisäksi kun olen kiinnittänyt huomiota myös rasvoihin sekä sokerin määrään, niin tuloksena olen myös saanut karistettua senttejä vatsasta. Nykyisin myös jaksan vähemmillä yöunilla, nykyisin nukun yössä n. 8-9 tuntia, ennen se oli jatkuvasti 9-10 tuntia. En myöskään ole joutunut nukkumaan päikkäreitä kuin poikkeustapauksissa, kun esimerkiksi nukkumaanmeno on venynyt ja aamulla on ollut pakko herätä. Yleinen jaksaminen on siis kehittynyt huomattavasti!

En suosittele gluteenitonta ns. "normaaleille" ihmisille. Mutta suosittelen lämpimästi vähentämään valkoisten jauhojen määrää, karsimaan sokeria ruokavaliosta ja suosimaan hyviä rasvoja. Kaikkea kohtuudella -periaatteella. Ja suosittelen tutustumaan näihin kahteen artikkeliin:

Rapakuntoinen suolisto tuhoaa ihmisen

Harva ruoka sisältää luonnostaan gluteenia

Hyviä ajatuksia, pistäkää korvan taakse. Kuunnelkaa teidän kroppaa ja karsikaa/vähentäkää ruokavaliosta sellaisia aineita mistä se ei tykkää. Tulokset voi olla tosi yllättäviä! Toivottavasti tämä teksti herättää ajatuksia ja kommentoikaa/kysykää ihmeessä jos tulee mitään mieleen. :)

Älkää unohtako toisianne

Suoristakaa riitanne, kohta on jo huomenna

Valittuja lauseitaan voi käyttää tai suojella

Hullaantukaa kauneudesta, olkaa vaiti yhtäkkiä

Sisämaasta rannikoille, kosketus on puhetta

Tästä alkaa elämänne vaarallisin kohtaus

Rakkauttanne tukekaa

Kun arki on taipuva itseään toistamaan, keksikää poikkeuksia

Yhdessä hetkessä lausuttu kiitos voi kaikua kuukausia

Kun olette hauraita, olette vahvoja, kallion kaltaisia

Luottakaa itsenne elämän kyytiin ja nauttikaa matkasta

Älkää unohtako toisianne.

Ei mulla siis mitään asiaa ollut. Putrolla on vaan niin ihania sanoituksia! Leikin eilen taas 50mm putkella ja huulipunalla. Kävin pitkästä aikaa muuallakin kuin salilla tai ruokakaupassa. Tajusin tänä aamuna olevani onnekkaampi kuin luulinkaan.

Huomenna olis edessä tyhjennys (=syömättömyys) ja tiistaina tähystys. Sitten selviääkin, että onko gluteenittomasta ollut todella apua.

Oppari etenee mallikkaasti, nyt oon saanut jo tehtyä yhden haastattelun ja ensi viikolla luvassa lisää niitä. Valmistun sitten viimeistään toukokuun lopussa!

Tässäpä lyhyesti kuulumiset - nauttikaa elämästä!