Gluteeni-sota

Keskustelupalstoja, mediaa ja yleistä ihmisten keskustelua seuratessa olen huomannut keskuudessamme kytevän pienimuotoisen "gluteeni-sodan". Hyvänä esimerkkinä toimii tämä Yle:n uutinen vuodelta 2013 ja siihen jätetyt kommentit. Kiteytettynä: joitakin keliaakikkoja ärsyttää se, että "terveet" ihmiset ostavat kaupan hyllyt tyhjäksi gluteenittomista erikoistuotteista. Terveet-sanan laitoin sulkuihin nimenomaan sen takia, että monet gluteenia välttelevät eivät välttämättä niin terveitä ole.

Siitä olen kyllä aivan samaa mieltä, että gluteenittoman ruokavalion noudattaminen laihdutusdieettinä on ehdoton ei - ihan vaan sen takia, että ei se gluteeni lihota. Ja monet varmasti ostavat myös vaikkapa gluteenittomia kaurakeksejä hyllystä ajatellen että "no, näissäpä ei ole vehnää!" ja popsivat niitä tyytyväisinä. Gluteenittomat tuotteet ovat paljon enemmän käsiteltyjä kuin vastaava normaali tuote, ainakin nyt näin yleisesti ottaen esimerkiksi jauhoissa. Otetaanpa esimerkki:

Sunnuntai Erikoisvehnäjauho

Sisältö: Vehnä

Sunnuntai Gluteeniton jauhoseos

Sisältö: Gluteeniton VEHNÄtärkkelys, sokeri, sakeuttamisaineet (E412, E466), nostatusaineet (E575, E500), rauta, niasiini, tiamiini (B1-vitamiini), riboflaviini (B2-vitamiini), B6-vitamiini.

See the difference? Miksi kukaan siis vaihtaisi gluteenittomaan ainoastaan laihdutuksen vuoksi, koska lisäaineet ei tunnetusti sitä ainakaan tue. Pointtina nyt ajan tässä takaa karkeaa esimerkkiä, että ihminen jättää gluteenin pois, mutta jatkaa edelleen esim. pullan syömistä joka vaihtuu ainoastaan gluteenittomaan versioon. Rasva ja sokerihan siinä pahinta on ja niistä syntyvä kalorimäärä. Eikä ne hiilaritkaan minnekään katoa!

Kuva: weheartit.com

Myönnän, että itsekin välillä arkailen kertoa omasta gluteenittomuudesta joillekin - tuntuu että ihmiset katsoo pahalla, koska minulla ei ole todettua keliakiaa. Kadun sitä suuresti, että en mennyt ennen ruokavalion aloittamista lääkäriin tutkimuksiin, sillä nyt kun olen ollut miltein 2kk ilman gluteenia, niin suolen limakalvon nukka on alkanut jo korjautua sen verran, että testeissä ei edes näkyisin mitään vaurioita. Perussairauden vuoksi minulla on verikoekontrolli sekä soittoaika lääkärille joulukuun puolella, joten silloin ajattelin ottaa asian esille. 

Jos minulta testattaisiin gluteeniherkkyys, niin se tarkottaisi että joutuisin olemaan jonkun aikaa normaali ruokavaliolla - en tykkää yhtään siitä ajatuksesta. Kokeilin töissä syödä pipareita, joita meni yhteensä 3 päivän aikana. Tuloksena maha turposi aivan hillittömästi jonka seurauksena housut alkoivat puristaa niin, että oikeasti ahdisti. Osittain varmaan siitäkin syystä, että nyt kun olen ollut tällä ruokavaliolla niin pienikin määrä gluteenia aiheuttaa ongelmia.

Se PÄÄpointti nyt tässä kirjoituksessa tulee seuraavaksi, eli luontaisesti gluteeniton ruoka. Itse voisin sanoa käyttäväni melko vähän teollisesti valmistettuja gluteenittomia tuotteita, kuten jauhoja, pastaa, leipää ja herkkuja. Leipää on ollut nyt pari kuukautta pakastimessa yksi pussi, jota olen käyttänyt esim. kun ollaan syöty hamppareita. Muuten en sitä syö ollenkaan. Jauhoseosta olen käyttänyt kerran (kinkkupiirakkaan) ja gluteenittomia makarooneja pari kertaa (makaroonilaatikkoon). 

Ruoasta kun saa hirmu helposti nimenomaan luontaisesti (painotanhan tätä nyt tarpeeksi? :D) gluteenitonta. Riisi ja peruna nyt ensimmäisenä mainitakseni, ovat gluteenittomia. Omalla kohdalla ongelmana on vain, että en oikein tykkää riisistä ja peruna aiheuttaa myös turvotusta.. Syön sitä kuitenkin välillä, kunhan ei mene ihan överiksi (nimim. perunamuusi menis vaikka jälkkärinä tuoreena!). Itse oon syönyt paljon salaatteja, kanan kanssa menee esim. riisinuudelit ja ruskeasta kastikkeesta tulee (oikeasti) ihan saman makuista maissijauhoista tehtynä. Ja kasvikset. Niitä saa olla paljon!

Kuva: weheartit.com

Siemennäkkäri on ollut myös kovassa käytössä, jota teen siis itse. Siihen tulee ainoastaan siemeniä ja kananmunan valkuaista, eli ihan normaalistikin gluteenittomia juttuja. Sisältää (vaikkakin hyvää) rasvaa paljon, joten ei voi syödä tolkuttomasti! 

Olen itse lopen kyllästynyt joko sairauden aiheuttamiin vatsan kouristuksiin, anemiaan ja yleisesti huonoon olotilaan tai sitten vahvojen lääkkeiden aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. Kaikki mitä sairaus tai lääkkeet ovat keholleni tehneet tuskin näkyvät vielä, mutta uskon että tulevaisuudessa niitä vielä tulee esille. Tämä sama koskee gluteenia, jota mun suoli ei selvästikään siedä koska se on joutunut jo 7 vuotta kestämään milloin mitäkin lääkettä tai sairautta.

Gluteeniton ruokavalio tulee kyllä kalliimmaksi, riippuen tietty kuinka paljon käyttää luontaisesti gluteenittomia raaka-aineita. Mutta jos nyt ajatellaan, että saan tästä avun loppuelämäkseni: säästöjä ei tule ainoastaan minulle (lääkärikäynnit, lääkkeet, tutkimukset..) vaan myös yhteiskunnalle. Tällä hetkellä ennen käyttämäni lääkkeen kuukauden annos (2 pistosta) maksaa 1189€. On muuten jo miltein 200€ edullisempi kuin muutama vuosi sitten.. Anyway, vuosittainen kustannus on siis 14268€, josta potilas kustantaa itse vuosittaisen omavastuuosuuden eli 610€. Valtio maksaa tästä siis 13658€, aika huima summa! 

Antti Heikkilä onkin todennut hyvin: 

"Lääketieteessä idea on, että jos jokin aine aiheuttaa reaktioita, syödään lääkkeitä, joilla niitä hillitään. Minä ajattelen, että pitää poistaa aine, joka niitä aiheuttaa."

En minä tähän vapaaehtoisesti ruennut, tuntui vain että ei ole enää muita vaihtoehtoja. Kaipaan oikeista makarooneista tehtyä laatikkoa, ihanaa tuorepastaa ja paahtoleipää. Mutta kyllä terveys ja hyvä olo menee mielitekojen edelle. Oon sinäänsä hyvässä asemassa, koska pieni määrä gluteenia ei haittaa - näin ollen pystyn syömään kaurahiutaleita, joissa on maininta "Saattaa sisältää muiden viljojen jäämiä". 

Jos näin helpolla "lääkityksellä" pystyn elämään edes suht normaalia elämään niin en voi olla muuta kuin onnellinen. Terveyttä ei osaa arvostaa kunnolla, ennenkuin sen menettää - se kannattaa muistaa. :)

Viikko 47

Tällä viikolla olen..

..järjestänyt kaverin kanssa meidän miehille miestenpäivä-yllärin. Käytiin kokeilemassa jousiammuntaa ja kaikki ihastui lajiin samantien! Sen jälkeen käytiin vielä syömässä King's Crownissa ja itse otin lohisalaatin joka oli erittäin hyvää.

..valmistautunut ensi viikon gaalaan. Nyt on tukka kuosissa ja mekko ompelimossa lyhennettävänä. Hiuksiin tuli vähän eloa raidoilla ja malli muuttui hieman, niin että tukka on hieman pidempi edestä.

..kuollut Crossfit-treeneissä. Itse treenissä juostiin 400m ja tehtiin 15 punnerrusta (3 kierrosta), mutta pahin oli kyllä "lämmittely" jossa tehtiin 8 kierrosta (20s töitä, 10s lepoa) hyppyaskelkyykkyjä. Juoksemaan lähtiessä en ollut aivan varma nouseeko mun jalat ollenkaan.... Polvet sai myös jälleen kerran kyytiä ja nyt niistä tuli jo oikeasti aika hirveän näköiset. :D Harkitsen kohta oikeasti jotain polvisuojia.

..käynyt kaverin kanssa Savolaisilla suurmarkkinoilla, joista mukaan tarttui ihania mausteita ja dippikastike-jauheita!

..todennut, että atooppinen iho alkaa taas oireilemaan kunnolla. Jalat ovat kirjaimellisesti olleet ihan korput (niistä oikein näkee että iho hilseilee), kädet ja jalat on täynnä punaista ihottumaa ja eilen ilmestyi vielä kylkiin kutisevat ihottuma-paukamat. Ai että talvi on ihanaa aikaa.. Asiaa ei auta yhtään se että saunotaan 1-2 kertaa viikossa, joka kuivattaa ihoa vaan entisestään. 

..ollut vapaalla yhteensä 4 päivää, mutta silti tuntuu että en oo saanu mitään aikaseks!? Vähän siivoillut kämppää ja saanut lähetettyä opparin matskua toimeksiantajalle mutta muuten tuntuu, että on mennyt aika ihan vaan levätessä.

..katsonut aivan liian monta jaksoa Frendejä. Aloitin _taas_ ne alusta ja en oikeasti tiedä kuinka monta kertaa ne voi katsoa läpi. :D 

..käynyt kävelemässä ihanan sunnuntai-lenkin palautteluks viikon treeneistä. Mun lemppari-lenkki kulkee Haapaniemen rantaa pitkin, kiertää vänärin ja palaa miltein samaa reittiä takaisin. Paljon oli muitakin lenkkeilijöitä, mutta silti ihanan hiljaista suurimman osan aikaa. 

..kokeillut eka kertaa gluteenittomia tortilloita ja todennut ne ihan susiksi. Paketti jonka ostin kaupasta oli menossa vanhaksi joulukuun puolivälissä, mutta luultavasti ne olivat jo menneet huonoiksi. Ei niitä pystynyt syömään! Järkyttävän sitkeitä, kovia ja kuivia. Lopulta tein kompromissin ja iskin vain tortillan täytteet salaatin muotoon ja oli huomattavasti parempi ratkaisu. 

Kausi 2, jakso 14 - help me....

Stressiä, paniikkia, kiirettä

Tai no miten sen nyt ottaa. Tänäänkin olen vain maannut kotona ja lähinnä siivoillut, käynyt kaupassa ja tarkoituksena vielä laittaa ruokaa. Mutta minkäs sille voi, että on tällainen stressi-erkki! Kalenterin muistiinpano-osio on täyttynyt "Tee sitä, varaa aika, osta tuota, soita sinne..." -merkinnöistä, mutta pakko sanoa että hyvin noita on saanut jo viivattua yli! 

Joulukausi avattu virallisesti meiän kämpässä! // Maisku - ihan paras :D // Lauantai-illan Punnitse&Säästä-herkkuja // "Nonprofit-organization marketing" kirjasta löytyi tällaisia kaavoja... // Raakakaakao-banaani-ananas smoothie

Suurin stressin aihe on tottakai ensi viikon (apua!) vuosikurssin gaala. Mekko saapui onneksi ajoissa ja kerkesin sitä jo kerran sovittaa päälle. Arvatenkin se oli aivan liian pitkä, varsinkin kun melko maltilliset korot ajattelit laittaa jalkaan (7cm). Asusteet tulevat olemaan hopeisia ja tottakai toivoisin, että kengätkin olisivat vaaleat ennemmin kuin mustat, mutta käytännössä ei ole mitään järkeä ostaa kenkiä vain tätä tilaisuutta varten. Joten menen siis mustilla kengillä, jotka löytyy jo omasta takaa. 

Soitin ompelimoon ja vien mekon sinne perjantaina. Näin ollen taas yksi stressin aihe vähemmän! Kulmien muotoiluun ja värjäykseen aika on ensi keskiviikkona, kampaajalle tänä perjantaina ja kynnet ajattelin laittaa myös ensi viikolla, silloin kun satun vapaapäivän pitämään. Saa nähdä miten ne kestää Crossfit-treenit.. :D Kampaajalla ainoastaan siistitään tukkaa (sitä kun ei ole vielä tehty sen jälkeen kun rakas poikaystäväni nämä leikkeli..) ja laitetaan vähän raitoja. Samalla ajattelin kysellä vinkkejä hiusten laittoon, ja asusteliikkeessä työskentelevä kaveri antoikin jo vinkkiä, että jokin hiuskoru voisi olla hyvä idea kun lyhyttä tukkaa on vaikea muuten paljon laitella.

Sneak peek mekosta :)

Eilen startattiin taas viikon Crossfit-treenit ja tällä kertaa kerrattiin maastavedon tekniikkaa (se meni mulla heti oikein, jee!) ja kippiä. Hoksasin viimein kipin idean, se miten liike lähtee tosiaan olkapäästä eikä jaloista, joten sen treenaus sujui kanssa tosi hyvin! Lopputreeni näytti tältä:

3 rft:

250m row

6 deadlifts

12 box jumps

Maastavedoissa lähti tekniikka ihan harakoille kun yritti nopeasti tehdä... Se oli virhe. (Tää on jääny päähän soimaan - anteeks :D) Tuntuu nimittäin selässä (muuallakin kun alaselässä) aika ilkeeltä. Onneksi nyt ei kuitenkaan ole vielä mitään hirmuisia painoja (40kg) niin tuskin hajoitin selkää sen pahemmin. Mutta, ens kerralla oon fiksumpi ja lepään toistojen välissä jos tarvis. Boxihypyt kauhistutti alkuun, koska pelkäsin iskeväni sääret laatikon reunaan ja siitäkös niitä mustelmia oliskin vasta tullut! Yllättävän raskaalta tuntui hypätä, mutta toisaalta olipahan ainakin tehokasta.

Kotona venyttelin piiitkään jalkoja, pakaroita ja selkää sekä putkirullailin etu- ja takareidet sekä selän. AuauAU sitä kipua etureisiä rullaillessa! Mutta sen jälkeen oli tosi rentoutunut olo ja ainakaan vielä ei tunnu jaloissa armotonta jumia.

Huulipuna on kiva kaveri! // Shoppaillessa löytyi ihanan pehmeä neuletakki, jossa näytän kuulema gorillalta rakkaan avomieheni mukaan; kiitos♥ // Bussia odotellessa löytää "peilejä" vaikka mistä.

Tänään pääsee piiitkästä aikaa pelamaan säbää (johan tässä on ollut 2vk taukoa..) joten ei voi olla kuin hyvä mieli!! Odotan innolla, että OnRamp-kurssi loppuu ja pääsen taas käymään normaalisti säbä-treeneissä tän kaveriporukan höntsäilypelailun lisäksi. Salibandysta on tullu mulle oikeasti tärkeä laji, haluan kehittyä siinä ja se tuntuu joka kerta vaan enemmän mun jutulta! 

Siispä nyt siivoamaan ja ruokaa laittamaan ennen illan pelailuja. Vi ses!

Itku pitkästä ilosta, eiku..

Keskiviikon Crossfit-treenit olivat hieman poikkeukselliset - minä itkin. Viimeisen kierroksen viimeisilla toistoilla, painot alkoi tuntua mahdottomilta nostaa ylös. Laskin päässäni jo kahdeksatta toistoa, eli kolmanneksi viimeistä. Painot ei nousseet ylös asti ja valmentaja huutaa vieressä "NO REP, UUDESTAAN!". Siinä vaiheessa tuntui, että en selviä. Vielä kaksi toistoa meni niukin naukin ja kun yritin viimeistä niin sekään ei noussut lähellekään. Valmentaja käski lepuuttaa käsiä, joten laskin painot maahan ja ravistelin muutaman kerran käsiä. Herrajestas enää yksi toisto niin tämä on ohi.

Tulihan se sieltä, viimein. Nipinapin se meni ylös asti mutta menipähän kuitenkin. Tunteet oli melko sekavat suorituksen jälkeen; toisaalta olin helpottunut kun se oli ohi - toisaalta taas ihmettelin itkemistä ja menin hetkeksi nurkkaan rauhoittumaan. Kyllähän se lohdutti, kun valmentaja kehui suorituksesta ja siitä miten hienosti taistelin viimeiseen asti. Mutta silti oli hieman ontto olo - olenko oikeasti näin heikko?

Kun tarkemmin miettii, niin lähtökohdat treeniin ei olleet kovin suotuisat: sain migreenikohtauksen aiemmin päivällä töissä johon oli pakko ottaa lääkettä. Se taas aiheuttaa mussa väsymystä, huimausta ja voimattomuuden tunnetta. Kotiin päästessä torkuin sohvalla ja kahvin jälkeen olo tuntui jo virkeämmältä. Juuri ennen treeneihin lähtöä tuli yhtäkkinen huono olo, mutta jo pyöräillessä se meni ohi. Ei kuitenkaan ollut mikään energisin ja voimakkain olo treeneihin mennessä, johtuen osittain myös siitä että olen kaikkea muuta kuin ilta-ihminen. Oon tottunut menemään nukkumaan 21-21.30 välillä, viimeistään kymmeneltä. Joten sanomattakin selvää, että kun kolme kertaa viikossa joudun joustamaan nukkumaanmenoajoista niin univajetta kertyy ja oon päivä päivältä väsyneempi, varsinkin illalla.

Kuva: weheartit.com

Itkeminen herätti mussa paljon ajatuksia; enimmäkseen negatiivisia. Yritin vain jotenkin selitellä itselleni että miksi näin tapahtui. Sitten uteliaisuuttani googletin aiheesta ja löysin hämmästyttävän paljon kohtalotovereita. Yksi niistä oli Pupulandian Jenni. Tuli heti parempi mieli kun tajusin, että en ole yksin. 

Oon aina ollut itkuherkkä ihminen; itken jos televisiossa tapahtuu jotain pahaa eläimille, itkin monesti Iholla-sarjaa katsoessa, itken monesti jos epäonnistun, itken jos näen jonkun muun itkevän. Ja tajusin, että minä nyt satun vain olemaan itkuherkkä ihminen, ja treenin lopussa se vain tuli, varmaankin monesta syystä. A) Alla oli migreeni-kohtaus ja siihen syödyt kolmiolääkkeet. B) Treeni yksinkertaisesti vain oli kova. C) Ilta ei ole minulle parasta treeniaikaa. 

Treeni näytti siis tältä:

3 RFT (3 rounds for time)

300m row

10 sit-ups

10 push press (vauhtipunnerrus, käsipainoilla)

Jotain positiivista, niin istumaannousut tuntui kevyeltä. Soudussa taas mulla on paljon opeteltavaa; heti kun vauhti lisääntyy niin tekniikka häviää totaalisesti. Entiiä miks on niin vaikeeta pitää ne kantapäät kiinni jalkasijoissa? :D Toisaalta en kyllä säätänyt niitä jalansijoja sopivaksi alussa.. Veto siis lähti suurimmaksi osaksi aina varpailla, mutta onneksi valkku tuli jossain vaiheessa valaisemaan että "kantapäät kiinni ja ota vauhtia menemällä reilusti enemmän eteenpäin." 

Ennen lopputreeniä opeteltiin kippaamista ja tangon nostamista ylöspäin. Kuinka vaikeeta onkaan tunkee ne kyynärpäät eteen!! Mutta tuo oli vasta alkutuntumaa tekniikkaan, tästä sekin asia taas lähtee kehittymään. :)

Torstain treeni vielä lyhyesti:

5 RFT
10 wall-balls
5 push-ups

Kuva: weheartit.com

"Seinäpallot" tuntui melko raskaalta jo pelkästään harjoitellessa niitä, siinä siis mennään syvään kyykkyyn, josta ponnistetaan ylös ja sen jälkeen heitetään pallo tietyn merkin yläpuolelle sekä otetaan vastaan. Näitä tuli siis toistoina yhteensä 50 ja oikea lonkankoukistaja huusi hoosiannaa tuon jälkeen. :D Hädintuskin pystyin kävelemään kun tuntui, että se muljahteli oudosti.. Mutta treenin jälkeen oli erittäin hyvä fiilis - välillä näin päin! Kotona vielä käytiin saunassa ja venyttelin kunnolla jalat läpi - nyt ei ole mitään kiputiloja. :)

Tästä kohti viikonloppua ja palauttelevia treenejä! 

Päivät kuluu, viikot vierii

Niin ne todella tekee. Tajusin eilen että töitä on jäljellä enää 4 viikkoa! Toisaalta on ihanaa kun näillä näkymin mulla todella tulee olemaan vapaata - en todellakaan muista milloin olisin viimeksi pitänyt oikeaa lomaa. Toisaalta taas, en tiedä yhtään kuinka pitkään joudun olee työttömänä ja sekös tässä rassaakin. Mulla on Kuopioon muuttaesta asti ollut miltein kokoajan joku työ, joko kokoaikainen tai osa-aikainen. Tai sitten harjoittelua. Välissä on ollut max. 2 viikon jaksoja jolloin ei ole töitä ollut, mutta muuten on melko tiiviissä tahdissa menty.

Tottakai nyt olisi hyvä hetki olla pois työelämästä ainakin vähän aikaa, kun opparia pitäisi vääntää valmiiksi helmikuuksi. Mutta tiedän että jos tämä "loma" alkaa venyä kahden viikon yli niin mulla alkaa olla aika tiukat paikat tekemistä keksiessä.. En vaan osaa olla kotona tekemättä mitään! (Tai opparia pelkästään :D) Tänään mulla on vapaapäivä ja en keksi edes yheksi päiväksi itelleni fiksua tekemistä...

Viime aikaisia syömisiä; salaattia, salaattia ja salaattia.. Sekä riistäkäristystä! Bonuskuvana polvet eilisen treenin jäljiltä, ja nythän nuo ei ole vielä edes pahimmillaan.. :D

Mutta asiasta toiseen. Eilen oli tän viikon ekat Crossfit-treenit ja eka kertaa tuli semmonen "kaikkensa antanut" fiilis! Treeni näytti tältä:

3 rounds:
200m run
30 walking-lunges
10 jumping pull-ups

Voi. Hyvä. Jumala. Viimeisellä kierroksella en meinannut päästä laatikon päälle, jolta siis tehtiin noita hyppyleuanvetoja. Askelkyykyt siis otti hapoille aika pahasti! Ja juoksu joka kierroksella varmisti, että syke pysyy tosiaan ylhäällä.. Sykemittari se taas unohtu kotiin, mutta enköhän joskus tänne saa niitäkin lukuja järkyttämään. :D

Tän jälkeen kun vielä pyöräilin kotiin, ja sain fiksun idean vetää ikivanhalla, yksivaihteisella Jopolla ton järkyttävän mäen ylös niin kotiovelle päästyä ei ollut enää kaukana että palkkarit ois tullu yläkautta ulos.. Mutta voi sitä fiilistä tunti treenin jälkeen! Aivan huikeeta.

Yö taas ei ollut niin huikeeta. Heräilin jatkuvasti alkuyöstä ja oli outo olo. Kolmen jälkeen heräsin ja silloin tajusin että mulla on ihan saamarin kuuma, otsa tuntui polttavalta ja oli huono olo. Kävin ottamassa särkylääkettä ja heti peiton alta päästyä tuntui kuin oisin seisonut ulkona parin asteen pakkasessa; aivan järkyttäviä vilunväristyksiä! Sitten tajusin, että päivällä pistetty influenssa-rokotehan se mulle lämpöä nostaa. Se yhdistettynä tuohon tappotreeniin ei varmasti ollut mikään paras yhdistelmä. 

Valvoessa siis meni suurin osa yöstä, mutta nyt jo onneksi parempi olo. Käsi on kyllä pistoksesta vielä kipeä ja yölläkin pystyin nukkumaan vain oikealla kyljellä. Mutta onneksi tänään on vapaapäivä ja samalla myös lepopäivä liikunnasta! Pääsee kunnolla palautumaan sekä parantumaan ennen keskiviikon ja torstain treenejä. :) 

Tiivistettynä; Tarviin töitä, Crossfit-treenit sujuu todella hyvin, oppari edistyy liian hidasta vauhtia sekä motivaatio siihen on hukassa. Tästä on hyvä(?) jatkaa!

Opparia, opparia.. Kyllä se edistyy, pikkuhiljaa!

Synttäri/joululahjatoiveet

Kyllä; mä kuulun siihen kategoriaan joka aloittaa jo lokakuun alussa stressaamaan joululahjoista! Ja jostain kumman syystä niitten hankinnassa tulee silti kiire.. Jokatapauksessa nyt oon harvinaisessa tilanteessa ja miltein jokaiselle on jo keksitty lahjat, jotka on kaikenlisäks vielä oikeesti hyödyllisiä tai muuten vaan täydellisesti lahjan saajalla sopivia. :)

Mähän oon tyypiltäni hirmu järjestelmällinen, joten kalenteri on ollut kovassa käytössä kun oon merkinnyt sinne listaa joululahjoista takasivuille. Suurimmalle osalle tiedän jo lahjat, mutta osalle taas olisi ihan liikaa vaihtoehtoja mistä pitäisi vaan valita.. Mulle tulee vaan niiin hyvä fiilis, kun löydän jonkun lahjan joka on just sopiva ja tiedän että vastapuoli siitä myös tykkää! Paljon kivempaa antaa lahjoja kuin ite saada niitä.

Tästä kielii myös yleensä se, että kun joku kysyy mun lahjatoiveita niin harvemmin osaan sanoa mitään. Viime synttäreinä saatiin lahjaks smoothie-kone ja se oli kyllä semmonen mitä toivottiinkin - ja on ollut kyllä kovassa käytössä, melkein päivittäisessä! Tänä vuonna skarppasin vähän, ja mietin etukäteen mitä toivoisin synttäri/joululahjaks, ne kun sattuu olemaan melko lähekkäin toisiaan.

Sisustustikkaat, Kodin1 // Korutaulu // Take-away kuppi, NewLook // ZeroPoint-säärystimet, ZP // Minna Parikka - Bunny sneaks // Sähköhammasharja, Gigantti // Michael Kors-laukku, Zalando 

Kompressio-säärystimet ois ihana saada testattavaksi, koska mun pohkeilla on tapana jumittua ihan armottomasti. Lisäks monet sanoo, että niistä on hyötyä Crossfitissä esim. boxihypyissä, jolloin ne suojaa säärtä mahdollisilta iskuilta laatikon reunaan. Tuo take-away kuppi ois myös kätevä, jos joskus tarttee ottaa kahvi mukaan. Oon koukuttanut itteni niin pahasti kahviin, että päivä ei vaan lähe käytiin ilman sitä.. Nimim. en kerennyt eilisaamuna juoda aamukahvia niin otin sitä pikkutermariin mukaan kouluun ja lipitin sitä koko aamupäivän. :D

Korutaulun satuin löytämään Pinterestistä, kun selailin diy-joululahjaideoita (kannattaa kokeilla!). Itsetehdyt lahjat on aivan mahtavia varsinkin jos ne on hyödyllisiä, niinkuin tämäkin tulisi olemaan! Sisustustikkaat on vähän semmonen pitkäaikainen haave, parasta olisi jos saisi ne tehtynä heinäseipäistä. Mutta ei siis mikään must-have juttu just nyt, koska on tarpeellisempaakin käyttöä rahoille. :)

Michael Kors:in laukku ja Minna Parikan kengät taas on mun must-have listalla olleet jo jonkin aikaa.. Näitä lahjoja en odotakaan saavani keneltäkään, koska ovat sen verran arvokkaita. Mutta tarkoitus olisi ostaa itselleni jokin kalliimpi synttäri/joululahja. Viime vuonna ostin Jeffrey Campbellit, joten ehkä tänä vuonna on laukun vuoro.. Saa nähdä!

Näitten lisäksi en pahastuisi ollenkaan, jos saisin uudet silmälaput, sähköhammasharjan ja vaikkapa itsetehtyä raakasuklaata. Tai muuta itse näperrettyä! Oon kadottanut mun lempparisilmälaput jonnekin, joten oon joutunut sinnittelemään semmosilla huonoilla jotka ei pysy yhtään päässä. Toisaalta ne mun lempparitkin on jo aika risaset ja kuminauha on löystynyt melkein käyttökelvottomaksi.

Tästä tulikin armottoman pitkä sepustus, joten teen lahjavinkeistä sitten ihan oman postauksen. :) Nyt jatkan ihanan leppoisen sunnuntai-päivän viettämistä siivouksen ja venyttelyn parissa. ♥

Syvällisempää: tunnelukot

Crossfitin-alkeiskurssin ensimmäinen kerta. Kerkesin panikoida asiaa koko viikonlopun ajan, ja kun viimein tunnille oli lähdettävä niin olin jo pakahtua jännityksestä. Tunnelma oli onneksi rento; käytiin läpi kyykyn, punnerrusten ja rengassoudun tekniikat jonka jälkeen suoritimme alkutestin, joka näytti tältä:

For time:

200m run

15-12-9

squat

push-up

ring row

200m run

Käytännössä siis juoksimme 200m, teimme 15 toistoa kyykkyjä, punnerruksia sekä rengassoutua, jonka jälkeen kaikkia 12 toistoa ja sitten 9 toistoa. Viimeiseksi vielä 200m spurtti uudestaan. Kaikki niin täysillä kuin vain lähtee (toki puhtailla toistoilla) ja kun viimeinen juoksu oli ohi, niin otettiin aika ylös. Oma aika näytti 6:56 ja kaikista tein treenin toisiksi hitaiten. 

Niin, ehkä nyt jo vähän selviää miksi otsikossa lukee "tunnelukot". Treenin jälkeen mulla oli todella pettynyt olo, vaikka oikeastaan mulla ei ole mitään käsitystä minkä tasoinen tuo minun aika on, mutta kun olin toisiksi viimeinen ryhmästä. Vertailin itseäni niin tunnilla kuin treenin jälkeen jatkuvasti toisiin; "No se kyllä ei tehnyt kyykkyjä oikealla tekniikalla" tai "olisin ollut nopeampi jos minäkin olisin oikaissut tolpan vasemmalta puolelta" Tiesin tasan tarkkaan ajattelutapani olevan aivan typerä ja tiedän varsin hyvin, että pitää tehdä omalla vauhdilla, kilpailla ainoastaan itseään vastaan ja keskittyä ainoastaan omaan treeniin.

Mutta mitäs kun pää sanoo ihan toista? Lähdin pyöräilemään salilta itku silmässä, ja ketutus-käyrää nosti entisestään kaatosade sekä tieto siitä, että selviän nukkumaan vasta puoli yhdentoista aikaan ja aamulla odottaa herätys klo 06:30. Kotimatkalla mietin mihin soppaan olen itseni taas pistänyt; marraskuussa tulee olemaan Crossfit-treenit 3 kertaa viikossa, kahtena viikonloppuna koulua pe-la, töitä sekä opparin haastattelut olisi pakko saada alulle. 

Sitten vielä viimeistä ylämäkeä pyörää taluttaessa tapahtui jotain outoa; sain yhtäkkiä paniikkikohtauksen ja tuntui, että kurkku muurautui umpeen. Yritin haukkoa happea tuloksetta. Parin minuutin jälkeen tilanne tasaantui ja sain käveltyä kotiin asti. Kaikki se stressi ja paniikki ennen kurssia alkua purkautui tunnin jälkeen ulos. Tuon kohtauksen jälkeen heräsin todellisuuteen; mun vaativuus itseäni kohtaan on aivan järjetön. Ja että tämän on pakko muuttua, koska ei kukaan ihminen pysty elämään vapaasti, jos jatkuvasti vertaa itseään muihin tai pelkää epäonnistumista.

Tästä inspiroituneena tein uudestaan tunnelukko-testin, jonka viimeksi taisin tehdä 2-3 vuotta sitten. 

Tunnelukko	Voimakkuus
Vaativuus	erittäin vahva
Alistuminen	vahva
Hylkääminen	vahva
Epäonnistuminen	vahva

"Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä."

"Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä."

"Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut."

"Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi - aina löytyy joku joka on menestynyt tai pärjännyt paremmin."

Kyllä ihan tutulta kuulostaa. Kaikilla meillä varmasti on omat tunnelukkonsa, mutta se miten voimakkaita ne on ja miten ne hallitsee sun elämää on sitten asia erikseen. Mulla on paljon opeteltavaa ja pitkä matka edessä. Turha vaativuus itseään kohtaan, muihin vertailu ja asioiden jatkuva stressaaminen - niistä lähdetään. 

Minkä takia sitten kirjoitan tästä tänne blogiin? Olisin tietty voinut kirjoittaa pitkän tarinan OnRamp-kurssin ekasta kerrasta, ihastella miten mukavaa siellä oli, kuinka ihanaa oli rääkätä ittensä aivan tappiin ja miten kivaa oli opetella kyykkyjen ja punnerrusten tekniikkaa. Ja voi että miten hyvä fiilis olikaan sen jälkeen pyöräillä kotiin raikkaassa sadeilmassa ja juoda iltapalaksi terveellinen smoothie ja mennä ajoissa nukkumaan.

Niin, mun mielestä blogimaailmassa on ihan tarpeeks jo turhaa jeesustelua. "Oi kun on aina niin hyvä treeni salilla! Voi että rakastan syödä pelkkää kanaa ja jauhelihaa. Olipas taas helppo herätä tänä aamuna klo 6 salille. Kaikki menee niin ihanasti ja loistavasti aina!"

Ei se elämä mene aina niin loistavasti. En nyt kylläkään väitä, että ihmisten pitäisi kirjoittaa elämästään kaikki negatiiviset asiat blogiinsa, mutta onhan se fakta, että jos (varsinkin suositut) bloggaajat antavat elämästään ulospäin täydellisen kuvan niin varmasti joidenkin lukijoiden keskuudessa alkaa syntyä vertailua, ehkä jopa kateellisuutta. Olen itsekin joskus treeniblogeja lukiessa miettinyt että "miten noilla riittääkin aina energiaa tehdä treenit hyvin" tai "miten ne aina jaksaa syödä niin hyvin". 

Se ei ole todellisuus. Välillä pitäisi vähän herätellä ihmisiä, että kaikilla on omat vaikeutensa ja huonot päivänsä. Tämä teksti oli herättely varsinkin itselleni ja tapa purkaa omia tuntemuksia. Jos tästä on apua edes yhdelle ihmiselle niin se on aina iso plussa! 

Gaala-iltaan valmistautumista

Varoitus! Tämä postaus sisältää armottomasti turhaa panikointia ja pohdiskelua ainoastaan yhden illan takia. 

Vuosikurssin gaala-ilta - ai miten kivalta se kuulostaakaan! Hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja ohjelmaa. Ensiksi ajattelinkin näin, kunnes tajusin, että eihän mulla ole sinne mitään päälle pantavaa... Paniikinsekaisin tuntein ajattelin jo pukukoodin tarkoittavan järjettömän kallista ja pitkää tyllipukua jonka hinta pyörii 200-300€ paikkeilla. Onneksi tämä nyt ei ole niin virallinen tilaisuus. 

Jotain nättiä nyt kuitenkin pitäisi saada päälle ja selatessa nettivaatekauppoja tulee eteen paljon täydellisiä yksilöitä, paitsi että ne kaikki täydelliset mekot ovat mustia. MIKSI? Se on niiin tylsä väri. eBayssa hakusanaksi valikoitui mm. "topshop dress" "coral dress" "lipsy dress". Nelly.com:issa laitan filtteriksi punaisen, vihreän, sinisen, korallin, oranssin... Kaikkea muuta mutta ei mustaa. Potentiaalisia ehdokkaita löytyy, mutta kaikissa on joku vika; liian lyhyt helma, liian paljastava kaula-aukko, väärän värinen, liian tiukka, olkaimeton jne.. Onneksi edes yksi kelpo yksilö löytyi! Korallin värinen ja yksi olkaiminen. Nyt sitten jännätään, että kerkeääkö se Aasiasta asti tänne ennen gaalaa..

Kaikki mekot: nelly.com

Lisäksi mekon tulisi olla sellainen, että sitä pystyy käyttämään mulloinkin kuin tuona yhtenä iltana. Alkuun ajattelin, että hommaan lyhyen mekon juuri tuon seikan takia, mutta päädyin kuitenkin pitkään mekkoon koska tarkoituksena on kuitenkin pitää hienot juhlat! Ja sittenkun pääsin tähän lopputulokseen niin tajusin, että pitäähän minulla olla lyhyt mekkokin, jonka vaihdan ennen baariin lähtöä! Voi näitä naisen ongelmia :D

Koska pitkään mekkoon upposi jo 52€ (mikä ei kylläkään ole paljon tuollaisesta mekosta) niin tämän toisen mekon hinnan ajattelin pysyvän alle 40 eurossa. En ole vielä heittänyt pois sitäkään mahdollisuutta, että käyttäisin jotain jo vaatekaapissa olevaa mekkoa. Mulla kun vaan on niin vähän mekkoja! 

Kaikki mekot: nelly.com

Nyt kun mekko asia on (ainakin melkein) hallinnassa niin seuraavana olisi tarkoitus etsiä kengät (mieluiten peruskorkkarit joita en siis vielä omista yhtiäkään), miettiä hiustenlaittoa, asusteita ja meikkiä. Pohdin vielä, käynkö laitattamassa raidat hiuksiin samalla kun käyn leikkuuttamassa nämä. Löysin myös kivoja vinkkejä, miten polkkatukkaa voisi laittaa ja tässä niistä osa:

Polkkatukan laittovinkkejä

Bob hairstyles 2014

Bob hairstyles 2013

Oon kyllä ihan suoraan sanottuna aika huono ihminen laittamaan hiuksia; varsinkin nyt lyhyellä tukalla ollessa mulla on tapana aamuisin vaan harjata tukka läpi ja suihkuttaa vähän hiuslakkaa. Pari kertaa olen tainnut jaksata föönata tämän tukan ja silloinkin vain sen takia, että se kuivaisi nopeasti. :D Toisaalta en ole mikään erityisen hyvä meikkaamaankaan, varsinkaan juhlameikkiä. Yleensä mun juhlameikki on arkimeikki + rajaukset silmissä. Joskus ehkä vähän ulkokulmaan tummempaa luomiväriä. Olis ihanaa osata tehdä näyttävä juhlameikki, joka myös kestäisi koko illan!

Liian paljon miettittävää ja hankittavaa - sekä liian vähän aikaa. Joku voi pitää mua ehkä vähän hulluna, kun panikoin yhdestä illasta 1,5kk etukäteen, mutta kun mä nyt kerrankin saisin laittautua ja olla prinsessa niin aion olla se myös isolla P:llä ;) Lisäksi kun on vielä omat synttäritkin, niin haluan että illasta tulee ikimuistoinen! 

Loppuun vielä bonuksena aika kivan näkönen kokonaisuus, mutta koska jo mekon hinta lähenee 70€ niin heitän tämän unelmoinnin mäkeen!

Mekko: River Island/Nelly.com - Laukku ja kengät: Nelly.com