Itku pitkästä ilosta, eiku..

Keskiviikon Crossfit-treenit olivat hieman poikkeukselliset - minä itkin. Viimeisen kierroksen viimeisilla toistoilla, painot alkoi tuntua mahdottomilta nostaa ylös. Laskin päässäni jo kahdeksatta toistoa, eli kolmanneksi viimeistä. Painot ei nousseet ylös asti ja valmentaja huutaa vieressä "NO REP, UUDESTAAN!". Siinä vaiheessa tuntui, että en selviä. Vielä kaksi toistoa meni niukin naukin ja kun yritin viimeistä niin sekään ei noussut lähellekään. Valmentaja käski lepuuttaa käsiä, joten laskin painot maahan ja ravistelin muutaman kerran käsiä. Herrajestas enää yksi toisto niin tämä on ohi.

Tulihan se sieltä, viimein. Nipinapin se meni ylös asti mutta menipähän kuitenkin. Tunteet oli melko sekavat suorituksen jälkeen; toisaalta olin helpottunut kun se oli ohi - toisaalta taas ihmettelin itkemistä ja menin hetkeksi nurkkaan rauhoittumaan. Kyllähän se lohdutti, kun valmentaja kehui suorituksesta ja siitä miten hienosti taistelin viimeiseen asti. Mutta silti oli hieman ontto olo - olenko oikeasti näin heikko?

Kun tarkemmin miettii, niin lähtökohdat treeniin ei olleet kovin suotuisat: sain migreenikohtauksen aiemmin päivällä töissä johon oli pakko ottaa lääkettä. Se taas aiheuttaa mussa väsymystä, huimausta ja voimattomuuden tunnetta. Kotiin päästessä torkuin sohvalla ja kahvin jälkeen olo tuntui jo virkeämmältä. Juuri ennen treeneihin lähtöä tuli yhtäkkinen huono olo, mutta jo pyöräillessä se meni ohi. Ei kuitenkaan ollut mikään energisin ja voimakkain olo treeneihin mennessä, johtuen osittain myös siitä että olen kaikkea muuta kuin ilta-ihminen. Oon tottunut menemään nukkumaan 21-21.30 välillä, viimeistään kymmeneltä. Joten sanomattakin selvää, että kun kolme kertaa viikossa joudun joustamaan nukkumaanmenoajoista niin univajetta kertyy ja oon päivä päivältä väsyneempi, varsinkin illalla.

Kuva: weheartit.com

Itkeminen herätti mussa paljon ajatuksia; enimmäkseen negatiivisia. Yritin vain jotenkin selitellä itselleni että miksi näin tapahtui. Sitten uteliaisuuttani googletin aiheesta ja löysin hämmästyttävän paljon kohtalotovereita. Yksi niistä oli Pupulandian Jenni. Tuli heti parempi mieli kun tajusin, että en ole yksin. 

Oon aina ollut itkuherkkä ihminen; itken jos televisiossa tapahtuu jotain pahaa eläimille, itkin monesti Iholla-sarjaa katsoessa, itken monesti jos epäonnistun, itken jos näen jonkun muun itkevän. Ja tajusin, että minä nyt satun vain olemaan itkuherkkä ihminen, ja treenin lopussa se vain tuli, varmaankin monesta syystä. A) Alla oli migreeni-kohtaus ja siihen syödyt kolmiolääkkeet. B) Treeni yksinkertaisesti vain oli kova. C) Ilta ei ole minulle parasta treeniaikaa. 

Treeni näytti siis tältä:

3 RFT (3 rounds for time)

300m row

10 sit-ups

10 push press (vauhtipunnerrus, käsipainoilla)

Jotain positiivista, niin istumaannousut tuntui kevyeltä. Soudussa taas mulla on paljon opeteltavaa; heti kun vauhti lisääntyy niin tekniikka häviää totaalisesti. Entiiä miks on niin vaikeeta pitää ne kantapäät kiinni jalkasijoissa? :D Toisaalta en kyllä säätänyt niitä jalansijoja sopivaksi alussa.. Veto siis lähti suurimmaksi osaksi aina varpailla, mutta onneksi valkku tuli jossain vaiheessa valaisemaan että "kantapäät kiinni ja ota vauhtia menemällä reilusti enemmän eteenpäin." 

Ennen lopputreeniä opeteltiin kippaamista ja tangon nostamista ylöspäin. Kuinka vaikeeta onkaan tunkee ne kyynärpäät eteen!! Mutta tuo oli vasta alkutuntumaa tekniikkaan, tästä sekin asia taas lähtee kehittymään. :)

Torstain treeni vielä lyhyesti:

5 RFT
10 wall-balls
5 push-ups

Kuva: weheartit.com

"Seinäpallot" tuntui melko raskaalta jo pelkästään harjoitellessa niitä, siinä siis mennään syvään kyykkyyn, josta ponnistetaan ylös ja sen jälkeen heitetään pallo tietyn merkin yläpuolelle sekä otetaan vastaan. Näitä tuli siis toistoina yhteensä 50 ja oikea lonkankoukistaja huusi hoosiannaa tuon jälkeen. :D Hädintuskin pystyin kävelemään kun tuntui, että se muljahteli oudosti.. Mutta treenin jälkeen oli erittäin hyvä fiilis - välillä näin päin! Kotona vielä käytiin saunassa ja venyttelin kunnolla jalat läpi - nyt ei ole mitään kiputiloja. :)

Tästä kohti viikonloppua ja palauttelevia treenejä!