1 0 f a k t a a

• Tykkään ihan hirveästi laulamisesta!  Pysyn hyvin nuotissa (kiitos musiikin teoria-tuntien) mutta ääni ei ole mikään kaunein mahdollinen. Aina kun laulan niin poikaystävä pyytää ystävällisesti lopettamaan sen :D Mut ei mulla maailman kauhein äänikään ole!

• Harrastin pianon soittoa muistaakseni 1-luokasta (?) aina 9-luokalle asti. Näistä kansalaisopistossa 4 ja musiikkiopistossa toiset 4. Jälkimmäisessä tuli myös käytyä teoria-tunneilla, joissa sävelkorva kehittyi kyllä huimasti! Olin aina ihan huonoin miltein kaikessa (paitsi rytmi-jutut meni aina hyvin!) mutta kummasti sitä vaan jaksoi käydä siellä koulun ohella. 

Mm. Verigreipeillä on nyt satokausi - joten niitä saa edullisesti kaupasta. :)

• Ilostun valtavasti hirmu pienistä asioista. Vaikka jos kadulla hymyilen vanhukselle ja se hymyilee takas. Usein hehkuttelen kotona joitakin pieniä juttuja, vaikka jos rupean keittämään kahvia ja huomaan, että sitä onkin just keitetty. Aika usein kuulenkin J:n suusta lauseen "Pienestä se sinäkin oot ilonen!"

• Oon joissakin asioissa hyvin tarkka ja menen ihan sekaisin jos joku ei mene niinkuin se aina ennenkin on ollut. Esimerkiksi mulle ei ikinä kannata ostaa kalenteria lahjaksi, koska oon niin hemmetin tarkka millanen sen pitää olla ja aamutoimet pitää suorittaa aina tietyssä järjestyksessä - muuten menee aamu ihan pilalle ja luultavasti tulee myös hirveä kiire. Pyykkiä koneesta nostaessa taas ne pitää ottaa sieltä tietyssä järjestyksessä; ensin kaikki vaatteet, sitten alushousut ja vikana sukat. J vertasi mua hiljattain Frendien Monicaksi mun pakkomielteiden takia. :D

Silakkapihvejä

Plant Nanny: huippu peli jolla voi seurata omaa veden juomista!

• Vaikka sitten taas oon hirmu tarkka monista asioista, niin kämpän siisteys ei kuulu siihen joukkoon. Toisaalta en kyllä pysty keskittymään esimerkiksi oppariin jos tuolin nojat on täynnä vaatteita ja keittiö kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Ollaan avopuolison kanssa mestareita sotkemaan! Mut on tää kämppä nyt kuitenkin melko siisti suurimman osan ajasta, ehkä. :D

• Saatan monesti sanoa J:lle, että voisiko se nyt tehdä ruoan että pystyn sillä aikaa keskittymään esim. opparin tekoon. Lopulta ramppaan jatkuvasti keittiössä antamassa neuvoja, maustamassa ite ruokaa ja kohta huomaankin olevani soppakauha kädessä ja mies kattoo olkkarissa telkkua! On se hankalaa.

• Mulla on joku ongelma kalenterin kanssa; kokoajan pitäis olla rustaamassa sinne menoja, to-do listoja ym. Kirjotan sinne ylös kaikki ihan pienetkin jutut ja huomaan hiplaavani sitä monta kertaa päivässä.

Välipalaksi lettuja hyvin simppelillä reseptillä; 4 munaa, 2 banaania ja kaurahiutaleita oman maun mukaan.

• Olen erittäin hukassa tällä hetkellä siitä, jatkanko opiskeluja ensi syksynä vai jäänkö työelämään. Toisaalta olisi hyvä olla välillä ihan vaan töissä, niin eläminen olisi taloudellisesti helpompaa ja opiskella sitten myöhemmin. Toisaalta tuntuu, että haluaisin käydä opiskelut pois alta heti niin sen jälkeen voisi alkaa etsiä vakkarityötä ja ryhtyä haaveilemaan jo omistusasunnosta.

• Uusiin ihmisiin tutustuessa oon yleensä aika ujo ja vaatii jonkun verran, että pääsee tutustumaan muhun. Sitten kun se vaihe on ohi, niin ujoudesta ei ole enää tietoakaan vaan lähinnä oon enää ärsyttävä hölöttäjä joka vois välillä sulkee suunsa.

• Makaroonilaatikossa parasta on ne kuivat, mieluiten myös vähän palaneet makaronit päällä. Syön niitä paljaaltaan ja ne menis mulla ihan jälkkärinä. :D

Tämmöisiä paljastuksia minusta! 

Onko elämä pelkkää suorittamista?

Tähän kysymykseen heräsin luettuani hiljattain tämän artikkelin josta löysin yllättävän paljon samaa päivittäisen elämäni kanssa. Minulle rutiinit ja jopa arkipäivän aikatauluttaminen on tuttua puuhaa, valitettavasti joskus myös hyvin rasittavaa. Mutta toisaalta saan mielenrauhan siitä, kun tiedän missä pitäisi milloinkin olla - pitäisikö siis vähän höllätä?

Pakko sanoa, että olen minä sitä spontaaniuttakin oppinut viimeisen parin vuoden aikana; voi lähteä hyvillä mielin extempore-leffaan (joo, tosi hurjaa!) tai ulos kavereitten kanssa. Tykkään käydä salilla aamusta/aamupäivästä, jotta loppupäivä on vapaata nimenomaan "yllättäville" menoille tai ylipäätään muulle tekemiselle. Tällä hetkellä mun päivää aikatauluttaa vain treenit ja lopputyön teko. Kalenterissa on joka päivälle merkintä minkä treenin milloinkin teen; toisaalta niissäkin on joustamisvaraa kuten viime viikollakin tein. Maanantaina tunsin olon rättiväsyneeksi, joten jätin takareisi-pakara treenin seuraavalle päivälle. 

Ikkunanläpi otettu; koska ihana iPhone ei siedä kylmää ilmaa yhtään :D

Nyt kun en töissä ole, niin suunnittelen päivät yleensä treenin ympärille. Eli ensin päätän milloin menen salille, lenkille tai salibandy-treeneihin ja sitten suunnittelen muut päivän tekemiset niiden mukaisesti. Ruoka-ajoistakin olen melko tarkka; nyt syön tukevan aamupalan, niin voin mennä salille tunnin päästä, lounaan syön viimeistään yhdeltä, että kerkeää syödä päivällisen ennen sählyä ja niin edelleen.. Ja moneltakohan menisi nukkumaan, entä monelta herätä? Ei saa nukkua liian vähän, mutta ei liian paljonkaan. Eikä varsinkaan pitkään aamulla, koska puolet päivästä menee silloin hukkaan. Kyllähän tämmöinen jatkuva ajattelu jonkin verran verottaa, ainakin henkistä hyvinvointia. 

Uusi aktiivisuusranneke kädessä ;)

Eilen oli hyvä esimerkki taas tästä pakkomielteisestä ajattelutavasta; tulin viikonloppureissulta porukoilta, tarkoituksena oli lähteä pelailemaan lautapelejä kavereiden luokse illalla. Laskeskelin tulomatkalla autossa moneltako ollaan perillä kotona, kauanko olisi aikaa käydä salilla ja mitenhän sitä voisi syödä, että olisi energiaa treenata mutta ei kuitenkaan liian täysi vatsa. Lopulta söin näkkärin ja rahkaa sekä tein olkapää-ojentaja-rinta -treenin olohuoneen lattialla; reilu tunti siinä vierähti ja sain jopa paremman tuntuman kuin salilla yleensä! Sitten tuli hyvä fiilis kun ei jäänyt treeni välistä, olisihan se ollut maailmanloppu jos en tällä viikolla olisi treenannut näitä lihasryhmiä ollenkaan.

No olisikohan se sittenkään ollut? Tuskinpa. Vaikka tuo treeni ei sinäänsä ollut mitenkään pakkopullaa, vaan nautin siitä todella, niin sen olisi silti voinut ehkä jättää välistä. En oikein itsekään ymmärrä tuota lausetta täydellisesti, mutta saatteko ajatuksesta kiinni? Tai onko kohtalotovereita pakkomielteisen ajattelun kanssa?

En ole pelkästään treenin ja ruoan suhteen tällainen, vaan ylipäätään ihan kaikessa. Tiedän tarvitsevani suunnitelmia, aikatauluja, rutiineja ja täsmällisyyttä. Jos suunnittelen jotakin vaikka avopuolison kanssa niin haluan heti tietää moneltako, missä ja miten. Ja sen tottakai merkkaan heti kalenteriin. Haluan myös hoitaa asiat mahdollisimman tehokkaasti; salin jälkeen voi käydä kaupassa samalla reissulla ja kun käyn apteekissa, niin samalla reissulla hoidan myös kirjasto-asiat, käyn lataamassa bussikortin ja käydä vielä kaverin luona kahvilla juoruilemassa kotimatkalla. Mutta se onkin sitten iso kysymysmerkki, että missä menee raja? 

Erittäin hyviä sämpylöitä tuli! Ohje löytyy Hellapoliisin resepteistä: Gluteenittomat sämpylät

Ja nyt kun tuli puheeksi, niin aivot raksuttaa tälläkin hetkellä päivän aikataulua; soitin äsken hammaslääkäripäivystykseen, koska alhaalla ilmeisesti visuri alkoi oireilla perjantaina ja on nyt jo sietämättömän kipeä syödessä. Sain ajan yhdeksi, joten kaikki suunnitelmat meni ihan uusiksi. Ehkä teen nyt ruokaa, syön, sitten menen päivystykseen ja sen jälkeen käyn kirjastossa. Sitten kello onkin jo vaikka kuinka paljon ja pitää ehtiä salille ennen hirveää ruuhkaa. Sitten pitäisi siinä jossain välissä syödä välipalaa, treenin jälkeen päivällistä (mutta ei kuitenkaan heti treenin jälkeen, koska ei maistu) ja oli suunnitelmissa mennä luistelemaankin. Mutta sitäkään ei voi tehdä heti ruoan päälle.

Ja oppariakin pitäisi tehdä. Ehkä huomenna.

Muilla tunnetta, että aivot käy joskus ylikierroksilla? Haluun kuulla teidän mielipiteitä! :)

Olkapäitä ja pannukakkua

Tällä viikolla olen..

..treenannut paljon kaikenlaista, ihan laidasta laitaan. HeiaHeia näyttää saldoksi tältä viikolta kokonaiset 11 tuntia, mutta tuohon tosiaan sisältyy myös venyttelyt ynnämuut. Kokonaisuudessaan oli kyllä oikein mukava ja monipuolinen viikko liikunnan puolelta; päästiin pelaamaan ihan oikeesti kiekkoakin kun eilen käytiin viereisellä kentällä luistelemassa. :) Ensi viikko onkin salitreenien osalta maximivoima-viikko, eli lyhyillä sarjoilla ja isoilla painoilla mennään ennen kevyempää viikkoa.

..hankkinut heräteostoksena verenpainemittarin. Muilla samanlaisia heräteostoksia ruokakaupassa? :D Paineet tosiaan on liian alhaset kuten epäilinkin, joten suolan käyttö lisääntyy nyt jonkin verran. Vaikka liikunnallisilla ihmisillä on ihan normaaleja tuollaiset paineet, niin jokatapauksessa oireitten lisääntyessä kannattaa harkita toimenpiteitä. Mulla ongelmana on ollut treenin yhteydessä tuleva voimakas huimaus ja myöskin esimerkiksi seisomaan noustessa. 

Etureiteen on viimein tarttunut jotain lihaa, mutta kyllä jaloissa on vielä pitkä duuni edessäpäin... Ps. uudet housut testissä, Stadiumista. :)

..ollut onnettaren suosikkina arvonnassa! Ihana Kaisa The Good Morning-blogista laittoi viestiä että olen voittanut aktiivisuusrannekkeen joulukalenteri-arvonnassa. Oli kyllä erittäin iloinen yllätys kun luin viestin lauantaina koulun penkillä istuessa; ihan suoraan sanottuna en tuhlaisi itse lähes 200€ tuollaiseen rannekkeeseen, mutta en kyllä yhtään valita kun sellaisen ilmaiseksi saan. Tälläinen olisi siis tulossa ja tutustuinkin noihin ominaisuuksiin jo nettisivujen kautta ja pakko sanoa että hyvältä vaikuttaa! Mittaa siis mm. askeleet, kalorit, unen laatua ja kaikkea mahdollista. En tiedä tuleeko tuossa sykevyö mukana, mutta ajattelin sen jokatapauksessa tuohon lisäosana hankkia. Näin ollen pystyy seuraamaan kulutettuja kaloreita ja synkkaamaan ne palveluun josta pystyy niitä hyvin vertailemaan ja seuraamaan. :)

Yksi loistava ominaisuus on tuo bluetooth-yhteys puhelimen kanssa; ranneke värisee ainakun saan tekstarin tai puhelun. Voin kertoa että minunlaiselle ihmiselle erittäin kätevä ominaisuus - jätän nimittäin todella usein puhelimen äänettömälle ja siitäkös minua tavoittelevat ihmiset aina riemastuvat. :D

..kokkaillut ja syönyt PALJON! Ihanaa tämä liikkuminen kun sen seurauksena saa syödä paljon. :D Oon taas löytänyt uuden rakkauden ruokaa kohtaan ja haluaisin kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia reseptejä, semmosia mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Seuraavana tarkoitus olisi tehdä jotain pitkään uunissa haudutettavaa pataruokaa, kun ihana äiti osti meille ison padan sitä varten. :)

Tehtiin ainakin lihamakaroonisoija-laatikkoa, johon normi setin lisäksi laitettiin 3dl vaaleaa soijarouhetta. Loistava proteiininlähde, eikä maistunut seassa juuri ollenkaan. :) Ei tuo rouhe kyllä paljon millekään maistu edes, joten sen keittoveteen kannattaa sekoittaa joitakin mausteita ihan vinkkinä vaan!

Ruokaaruokaaruokaa!

Parina päivänä vedettiin "burgereita", mulla se vaan oli burgerin täytteet gluteenittoman leivän päällä, vähän niinkuin open burger. Jauhelihat hain kauppahallista, jossa lihakaupassa oli edellisenä päivänä 

jauhettua vähärasvaista pihvisonnin jauhelihaa -30%, joten edulliseksi tuli. :) Lisänä syötiin vielä "ranskalaisia" eli porkkanoita. Oon ihan hullaantunut porkkanoista koska niistä saa helposti erilaisia lisukkeita; esimerkiksi raaste tai sitten uuniporkkanat, naminami.

Oman kokkailun lisäksi oon päässyt välillä vähän vähemmällä, kun lauantaina söin lounaan koulun ruokalassa ja kustansin siitä tosiaan opiskelijahinnan eli 1,20€. Melkein ilmainen siis! Ja söin sitten varmasti koko rahan edestä; täyden lautasellisen keittoa, salaattia ja pari leipäpalasta. Perjantaina taas hieronnan jälkeen, ennen koulua kävin testaamassa uuden lounasravintolan, Ravintola Savon. Listalla oli "Ribs & Corn" joten luonnollisesti vähän yllätyin, kun lisukkeena oli perunan näköinen möhkäle. Lopulta sen sisältä paljastuikin perunamuusia maissin kera ja kokonaisuudessaan oli erittäin maukas lounas!

Kustanti vain 10€, ja siihen sai tosiaan alkukeiton, tuon pääruoan, runsaan salaattipöydän sekä kahvin/teen. Mukavaa vaihtelua Kuopion tarjontaan tämä uusi tulokas, joka löytyy tosiaan Sektorista, entisen kahvilan tilalta. Varmasti menen toistekin, sillä lounasaikakin on varsin joustava; klo 18 asti! 

Tänään tein välipalaksi yllä näkyvää proteiinipannukakkua, ja ohje on yllätysyllätys The Good Morning-blogista. Kaisan innovatiivisuus vaan lyö aina ällikällä, että miten se pystyykin taikomaan kaikesta hyvästä niin terveellistä! Oma pannari ei tosin näytä yhtä kuohkealta ja houkuttelevalta, mutta puolustaudun sillä, että tuommoinen pieni uunipelti oli siltikin liian iso tähän hommaan, jos tosiaan haluaa paksuja paloja. Mutta makuhan se on tärkein - ja se kyllä toimi! Lisänä söin vattuja ja mustikoita pakasteen varastoista.

Koska tykkään laskeskella ravintoarvoja niin tein sitten tämän pannarin kohdalla saman:

16 osaan jaettuna, per yksi pala:

51 kcal

5,5g proteiinia

3,1g hiilareita

1,8g rasvaa

Aika loistava välipala siis! Kolme palaa niin johan siirtyy nälkä taas hetkeksi. Tuohon kylkeen vielä kupillinen kahvia niin aah. Euforia. Toimii hyvin myös lisänä esim. aamiaisella tai iltapalalla. 

________________________________________________________________________________________

Tällä viikolla oon ollut jotenkin superonnellinen kokoajan, vaikka ei ole työpaikkaa näkyvissäkään, yliopisto-haaveetkin ilmeisesti siirtyy yli vuoden päähän ja vasta paikattua hammasta vihloo aina syödessä niin silti sitä vaan miettii miten hyvin asiat on. On terveys, avomies, ystäviä, liikuntaa, ruokaa. Mitäpä muuta sitä elämässä tartteiskaan? Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille. :)

Kehitystä näkyvissä!

Kehitystä on aina hienoa nähdä - olipa se sitten venyttelyssä, painojen määrässä tai peilikuvassa. Tällä kertaa huomion kohteena erityisesti kropan muutokset, joita näkyy alla olevissa kuvissa. Ensimmäisessä tarkoitus esitellä selkään ilmestyneita lihaksia mutta huomasinkin sen olevan hieman hankalampi juttu.. :D Pitäisi joskus pyytää joku ottamaan kuva selästä esim. ylätaljaa tehdessä niin näkisi vähän itsekin että minkälaiselta ne lihakset näyttää jännityksessä.

Kehitystä on tapahtunut kyllä keittiönkin puolella, sillä olen viimein löytänyt kultaisen keskitien ruokavaliossa! Tällä hetkellä pyrin syömään paljon, en laske kaloreita ja sallin herkut myös silloin tällöin. Luultavasti huhtikuussa muutan ruokavaliota hieman tarkemmaksi ja samalla lisään aerobista liikuntaa - kohti kesäkuntoa!

En ota ruokailua liian vakavasti. Pyrin vain syömään säännöllisesti, eli aamupala, lounas, tarvittaessa välipala, päivällinen ja iltapala. Jokaisella ruokailukerralla pyrin syömään jotain proteiinipitoista ja mun ruoka-annokset saattaa näyttää välillä vähän hullunkurisilta, kuten alla oleva. :D Salaattia+jauhelihakastiketta+pinaattilettuja ja kananmunaa. Pinaattiletut on muuten ite tekemiä, maissi- ja perunajauhoista! Tuli tosi hyviä, resepti löytyy täältä jos kiinnostaa. :)

Välillä ruoat näyttää tältä!

Gluteenittoman myötä (joka on muuten vieläkin toiminut erinomaisesti lääkkeenä!) vehnämössöt on jäänyt pois automaattisesti, joten turvotuskin on vähentynyt huomattavasti. Sitä osaa kyllä taas arvostaa tervettä elämää, kun sitä pitkän sairastelun jälkeen saa taas viettää! Ja nyt kun tehtävänä on ainoastaan opparia ja vaalikampanja-juttuja, niin aikaa jää liikunnalle enemmän kuin tarpeeksi.

Liikunnassakin pyrin pitämään tietyt rajat; jos kroppa sanoo että tänään levätään niin sitten teen korkeintaan kevyen lenkin enkä mene salille väkisin pumppaamaan. Tämä on toiminut erittäin hyvin ainakin tähän asti! Lisäksi treeniviikot oon jaksottanut niin, että aina joka neljäs viikko on kevyempi - esimerkiksi salilla voisin tehdä pidempiä sarjoja pienemmillä painoilla. Viikossa pidän jokatapauksessa aina yhden lepopäivän, salilla käyn 4 kertaa ja niiden lisäksi aerobisena lenkkeilyä/luistelua/sisäpyöräilyä vaihtelevasti. Tällä viikolla pääsen taas salibandynkin pariin 1-2 kertaa viikossa! 

Kuntosalilla en tarkkaile enää niinkään painomääriä minkä saan nostettua, vaan tekniikkaa. Silmät on avautunut aika monessa liikkeessä, kun olen keskittynyt enemmän negatiiviseen toistoon/palautusvaiheeseen ja pitkittänyt sitä vaikkapa hauiskäännössä 4-6 sekunnin mittaiseksi. Aivan erilainen teho ja tuntuma! Ennen saattoi miettiä salilla jostakin randomista ihmisestä, että "kylläpä noin pieni tyttö jaksaa tehdä isoilla painoilla!" ja nykyisin en jaksa semmoisia enää edes ajatella - tärkeintähän on että omassa lihaksessa tuntuu! 

Tavoitteita kannattaa aina olla, sillä ne antaa motivaatiota jatkaa. Mulla on nyt tammikuussa selvästi painoalue jalkojen treenaamisessa, kunnon venyttelyssä sekä leuanvedossa. Tavoitteena olisi tässä keväällä vetää se ensimmäinen leuka! Tällä hetkellä matka siihen tuntuu vielä hirmuisen pitkältä, mutta eiköhän sitä ahkeralla harjoittelulla joskus perille päästä. :)

Etenee!

Myös oppari on edistynyt tässä päivä päivältä hieman - jes! :D Ongelmana tuntuu olevan, että olisi liikaa kirjoitettavaa, enkä oikein tiedä mitä kannattaisi karsia pois.. Välillä aihe hyppii ihan toiseen äärilaitaan ja sitten joudunkin palaamaan taas alkuun. Tavoitteena olisi tehdä haastattelut pois alta helmikuun ekoilla viikoilla, jotta pääsisin purkamaan aineistoa heti sen jälkeen. Teoriaa oon nyt kirjottanut n. 10 sivua, tutkimusmenetelmistä taas vajaa 3 sivua. Mutta siitä se pikku hiljaa valmistuu - odotan kyllä innolla kun ei tarvitse tuostakaan enää stressata!

Paikka 27 Citypörssillä, 17.1 asti!

Kuopiolaisille vielä vinkkivinkki; Citypörssillä ois myynnissä erittäin kivoja kuteita 17.1 asti. ;) Pistetiin kaverin kanssa pöytä pystyyn yhdessä, joten vaatteita kyllä riittää! Sydäntä särkee pistää tuo glittermekko myyntiin, olin nimittäin palauttamassa sen, mutta palautuspussi jäikin roikkumaan makkarin lattialle liian pitkäksi aikaa ja palautusaika meni umpeen. :( Oli muuten todella ihana, mutta otti heti hartioista kiinni päälle laittaessa. Suunniteltu siis jollekin mallin mitoissa olevalle laiheliinille :D

Nyt taidankin venytellä vielä koko kropan läpi ja katsoa samalla liiga-pelejä - pitkävedot sisässä niin onpahan enemmän jännitettävää. ;)

Uutta salijakoa

Uuniporkkanat on rakkautta!! <3

Uuden vuoden kunniaksi starttailin viime lauantaina uuden salijaon, jossa teen jalat kahdessa osassa viikon aikana. Muuten jako säilyi täysin entisellään, eli olkapää-ojentaja-rinta ja selkä-hauis. Jalat jaoin etureisi-pohkeet ja takareisi-pakara päiville. 

Tein siis tuon takareisi-pakara treenin lauantaina joka näytti tältä:

Lämmittely crosstrainerilla; nousukulma 100%.

- SJMV 4 x 8, ensimmäinen lämmittelysarja pelkällä tangolla.

- Leveä prässi, jalat mahd. ylhäällä, 4 x 12

- Takareisikoukistus maaten, 3 x 12

- Aasinpotku, 3 x 12

- Askelkyykkykävelyä 8kg kahvakuulien kanssa

Lisäksi vatsarutistuksia trx:llä ja jumppapallolla sekä vartalonkierto istuaaltaan 10kg levypainon kanssa.

Ja mikä fiilis jäi? No HYVÄ! En oo kyllä ikinä saanu noin hyvää tuntumaa takareisiin ja nyt se onnistu mainiosti varsinkin sjmv:n avulla. Prässissä kyllä meinas olla hankalaa kun parin sarjan jälkeen se pelkkä _istuminen_ sattui takalistoon. Ja ilmeisesti takareidet säikähti tätä uutta treeniä kun ne ovat edelleen (voi kyllä!) kipeät. Viimeset pari päivää oon kävelly kun mikäkin pingviini. Mutta eiköhän se tästä ensimmäisen kerran ala rauhoittua! Tarkoituksena on nyt vetää tätä 4 viikkoa ja sittenhän mulla alkaakin Crossfit helmikuussa taas. 

Vielä melko ruipelo käsi :(

Lisäksi aloitin tähän projektin "Yksi leuka vaikka väkisin", eli teen 3 viikon ohjelman jossa on leuanvetoharjoitteita 3 kertaa viikossa. Yksi harjoite kestää vaan 10-15min joten ajanpuutteesta ei pitäisi jäädä tämä ainakaan kiinni. :) Mua on jotenkin aina vaivannut ajatus, että en saa yhtään leukaa joten kun sen joskus saan niin se on sitten isoja riemunkiljahduksia! 

Muuten oon tehnyt salilla ihan normi jakoa, käynyt luistelemassa, sisäpyöräilemässä ja lenkillä. Tänään mulla on vielä hieronta joten huominen onkin sitten lepopäivä liikunnasta, tai korkeintaan teen jotain kevyttä, esim. kävelylenkki tai luistelu. Pelottaa ihan että missä kunnossa hartiat on tämän hierontakerran jälkeen; viimeksi ainakin tuntu löytyvän ne pahimmat jumipaikat aika tehokkaasti ja seuraavana päivänä olin puolirampa. :D

Ei siis sen kummempia kuulumisia tällä kertaa! Nyt alan hiippailla kohti hierontaa ja loppuilta meneekin rennoissa merkeissä sohvan pohjalla sekä saunoessa.

Vaihteleva vuosi 2014

Voisi sanoa että tämä vuosi oli toisaalta melko tasainen, mutta toisaalta taas melkoista ylä- ja alamäkeä vuoronperään. Pitemmittä puheitta, tässä minun viime vuosi (piti ottaa Twitter avuksi tähän, kun enhän mä muuten muistaisi mitään :D):

Tammikuu

Aloitin työt Prisman kassana. Harjoittelu jatkui Salibandyseurassa ja samalla kävin vielä koulua. Muistan, että olin ihan hukassa siellä kassalla lähes joka vuorolla, koska sain vain nopean perehdytyksen. Luulin, että tykkäisin asiakaspalvelutyöstä mutta en kyllä tykännyt.. Lisäksi mun selkä ei tykännyt myöskään siitä istumisesta ja seisomisesta.

Liikuntaa kertyi mukavasti Evo:lla rampatessa; se oli auennut juuri joulukuun 17.päivä ja olin siitä ihan innoissaan! Tämä kuu oli myös täysin tipaton.

Helmikuu

Kävin Crohnin taudin kontrollikäynnissä jossa hoettiin edelleen samaa; tauti on remissio-vaiheessa biologisen lääkkeen avulla. Sain kuitenkin lähetteen ihotautilääkärille yhtäkkiä ilmestyneisen luomien takia ja mielessä kävi kyllä jo hetken, että entä jos mulla onkin syöpä. 

Sairastelin flunssaa - taas. Multa testattiin tämän takia vasta-aineet Humiraa vastaan, mutta ne kokeet oli onneksi(?) puhtaat, lääkitys siis jatkui. Ja lähettelin paljon kesätyöhakemuksia. Yhden jopa ihan postin kautta! Se oli outoa.

Ihotautilääkärillä sain onneksi vain reseptin hankalaan atooppiseen ihoon, sillä luomesta otettu näyte oli puhdas!

Maaliskuu

Welhojen edustusjoukkue pääsi liigakarsintoihin. Tästä alkoi hektinen kausi niin toimistolla kuin hallilla ja muistan kyllä aina ne hetket kun kannustettiin poikia kahviosta käsin heidän vanhempiensa kanssa. :D Rakastuin muutenkin salibandyyn yhä enemmän ja enemmän.

Naistenpäivän minä tein miehelleni aamupalan ennenkuin se lähti turnaukseen. No, onneksi ne sitten kaverin kanssa teki meille 3 ruokalajin illallisen niin oltiin tyytyväisiä. ;) 

Sitten olikin aika lähteä Italiaan, joka oli mulle ensimmäinen ulkomaanreissu ikinä! (Ruotsia ei lasketa..) Lähdettiin matkaan siis meidän yrittäjyystiimin kanssa.

Twitter täyttyi lähdön huumassa...

Huhtikuu

Vietettiin Milanossa muistaakseni 6 yötä ja käytiin päiväreissuilla mm. Comossa, Outlet-kylässä, idyllisellä viinitilalla, Genovassa... Näitä kuvia tekee niiin paha katsoa, koska tuolloin oli niiin lämmintä ja kaikki Italiassa oli ihanaa. Syötiin joka päivä jäätelöä, koska sitä löytyi ainakin 100 eri sorttia ja kaikki maistu liian hyvälle. Shoppailtiin, kierreltiin nähtävyyksiä, naurettiin, laulettiin, häpäistiin itsemme (ja suomalaiset, sori!) sekä välillä vähän eksyttiin. Oli vaikka minkälaisia vastoinkäymisiä ja kommelluksia, mutta hengissä selvittiin takaisin. Paras reissu ikinä!

Comon maisemia - voi noita kujia!

Huhtikuussa ei paljon ihmeempiä sitten tapahtunutkaan. Kävin työhaastattelussa tosin josta irtosikin sitten työpaikka loppujen lopuksi..

Toukokuu

20. päivä sitten aloitinkin uuden duunin! Oli taas aivan eri tietokoneohjelmat, aivan eri ala ja uudet tuotteet opeteltavana.. Mutta onneks oli ensinnäkin a) mukavat työkaverit ja b) joustava työaika - tulin ja menin milloin tahdoin, kunhan työt tuli tehdyksi. Tein 20-30 tuntia per viikko, yleensä 4 päiväisiä viikkoja.

Sain tehtyä koulun puolella viimeisen rästikurssin, ammatillisen harjoittelun sekä esittelin raportin koululla. Sain myös oppariin aiheen joten melko tyytyväinen olin tilanteeseen!

Kesäkuu

Aloin huomaamaan uupumista treenien jälkeen ja salimotivaatio katosi samalla mukana. Tein kuitenkin vielä melko ahkerasti aerobista treeniä, portaita ja mäkiä juosten.

Kävin oireiden takia lääkärissä, itse epäilin vian olevan joko kilppareissa tai lisämunuaisissa (kortisoli) joka oli mulla aiemminkin ollut koholla. Sain lähetteen verikokeisiin jossa katottiin kaikki mahdollinen; sokeri, suola, kalium, kortisoli, kilppari ym. arvot. Kouluterveyden lääkäri epäili pienesti myös sydäntä.

Loppukuusta selvisi, että kortisoli on jälleen koholla - tällä kertaa ihan kunnolla. Viimeksi se oli n. 750 (viitearvojen yläraja 650) ja nyt oli pompannut 1175. Twiitti kesäkuulta: 

"Vähän on elämä tällä hetkellä selviytymistä päivästä toiseen. Eihän sen tällasta pitäis olla, eihän?"

Muistan, että olin todella epätoivoinen. Nukahtelin kirjaimellisesti istuaalteen ja kahvi oli ainut keino selviytyä työpäivästä.

Ainut tosi mukava päivä tais olla Juhannus; meillä oli hienot juhannusolympialaiset jotka oli kyllä hauskimmat ikinä!

Parhaita kesän hetkiä! Herkkuja, mekkoja, hameita, soutelua, mökkeilyä, Juhannus, uimista, aurinkoo, Oluset, viinijuhlat, frisbeegolfia, lenkkeilyä...

Heinäkuu

Viinijuhlat! Taisin käydä juhlimassa niitä oikein kahtena päivänä, vaikka artistit nyt ei olleet mitään ihan huimia. :D Nähtiin ainakin Movetron ja Yö.. Oikeestaan en ees muista niitä kahta muuta? Mutta Disco Inferno ei pettänyt tälläkään kertaa! Lisäksi kävin eka kertaa Iisalmessa Olusilla oikein VIP-passin kera.

Koko kesän aikana käytiin uimassa enemmän kuin laki sallii. Parhaimpina päivinä jopa kolme kertaa! Löydettiin ihan meidän läheltä mukava kallio jossa otettiin aurinkoa, pidettiin piknikkejä ja pelailtiin lautapelejä. Voisin sanoa että ne päivät mitä siellä vietettiin oli kesän parhaita hetkiä. 

Taistelu väsymystä vastaan jatkui, lähinnä taistelu että pää pysyis kasassa. Ja parisuhde. Ja muut ihmissuhteet. Ramppasin lääkäreillä ja mitään ei taaskaan selvinnyt. Muistan yhden päivän kun kävelin keskustaan (1 km lähinnä alamäkeä) = loppumatkasta meinasin pyörtyä, oksetti ja rintakivut iski kovana. Silloin pelotti ekan kerran uupumuksen vuoksi. 

Kävin terveyskeskuksella, yksityisellä ja keskussairaalassa.. Yksityisellä otettiin sydänfilmi joka oli onneksi puhdas. Kuulin monesta paikasta väitteen että olisin masentunut. En halunnut hyväksyä sitä, mutta jossain vaiheessa aloin oikeasti ajatella että voisinko olla..

Elokuu

Vietetiin 2-vuotispäivää rakkaan kanssa ja vietiin "A & J" lukko Kallansiltoihin, mutta muuten mentiin aikalailla samalla tylsällä kaavalla; uupumus vallitsi edelleen päiviä ja olin TODELLA epätoivoinen.

Syyskuu

Kävin yksityisellä oikein erikoislääkärillä, mutta sain kuulla edelleen olevani masentunut. Ja maksoin tästä tiedosta siis 92€. Ei naurattanut. Olin tosissaan jo lähdössä Helsinkiin jollekin oikealle lääkärille, koska olin niin epätoivoinen.

Löysin itelleni unelmaduunin, valitettavasti en vaan saanut sitä. Sain paljon omenoita ja tein niistä vähän sitä sun tätä. Näin Teflon Brothersin lukukauden alottajaisissa ja olin haltioitunut! Silloin mulla oli myös yhden illan pinkki tukka ja se oli ihana. Kävin myös ensimmäistä kertaa brunssilla ja ilmoittauduin Crossfitin alkeiskurssille. Päätin myös jättää alkukuusta lääkkeen pois (jolloin väsymys alkoi pikkuhiljaa kaikota) ja aloittaa uuden ruokavalion. Aloitin myös avoimessa amk:ssa graafisen viestinnän kurssin, joka loppuu helmikuussa. 

Lokakuu

Syyskuun lopulla alkoi rajut vatsaoireet lääkkeen poisjätön jälkeen, mutta gluteeniton ruokavalio muutti kaiken; oireet hävisi kokonaan, samoin kuin ns. sivuoireet, kuten vatsan turvotus ja väsymys lounaan jälkeen. Olin ihan haltioissani tästä muutoksesta terveydessä ja onneksi lääkärikin ymmärsi mun itsepäisyyden tässä tilanteessa. Kirjoittelin myös blogiin oman postauksen "Miksi Gluteeniton?" koska sitä kysymystä olen saanut kuulla aina tähänkin päivään saakka.

Jotain uutta tapahtui myös ulkonäössä, sillä ihana poikaystäväni leikkasi mulle polkkatukan. :D Tarkoitus oli sellaisen leukaan asti oleva, mutta jotenkin kummasti se lipsahti ennemmin "korvan alle"-pituiseksi.. Ensin se oli järkytys, mutta nyt jälkeenpäin mietittynä se oli paras idea ikinä. Mullahan oli ennen sitä toispuoleinen tukka, jonka kasvamisessa ois kestänyt ikuisuus, vaikka hyvällä alulla olikin. Lisäksi pidempi puoli oli todella huonokuntoinen, joten hiukset sai ihan uutta eloa tästä muutoksesta! Tämä kuukausi oli myöskin tipaton. :)

Marraskuu

Aloitin Crossfitin, järjestetiin miehille miestenpäivän yllätys ja mentiin jousiampumaan, ostin iltapuvun ja olin eka kertaa niin hienona missään! Kyseessä oli siis vuosikurssin '11 gaala-ilta, jossa juhlittiin meidän valmistumista - jotkut oli jo valmistuneet, jotkut valmistuvat lähiaikoina. Oli ihan mukava ilta ja pitkästä aikaa olin kunnolla ulkona ja näin paljon ihmisiä. Ihankuin olisin tullut luolasta takaisin normaaliin elämään. :D

Marraskuussa kävin myös eka kertaa kulmien muotoilussa ja värjäyksessä. Tekis mieli käydä muotoiluttamassa ne siellä aina!

Joulukuu

Palasin Crossfit-salilta takaisin tutulle ja turvalle Evo:lle, jossa treenit luisti tosi hyvin joulukuun ajan. Muuten joulukuu meni aikalailla lomaillessa ja kieltämättä nyt alkaa jo tuntua että voisin ihan hyvin palata töihin sillä energiaa ja aikaa riittäis vaikka muille jakaa! Olen siis käytännössä siivonnut kämppää, tehnyt ruokaa ja treenannut ahkerasti. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sanotaanko, että tänä vuonna ei tapahtunut mitään järjettömän suuria asioita ja pakko nyt mainita kun tajusin että oli eka vuos pitkään aikaan kun en muuttanut kertaakaan! :D Saavutus sekin. Uuden vuoden lupauksia en tee, lähinnä vaan toivon että pysyisin terveenä, jotta saisin vihdoinkin elämän vähän pidemmäksi aikaa raiteille kuin muutamaksi kuukaudeksi.

Pakko kyllä myöntää, että tuli kamala ikävä kesää kun noita kuvia selaili koneelta. Sitä ihan unohti että loppujen lopuksi oli kyllä paras kesä ikinä, vaikka uupumus verottikin sitä aika lailla. Vaikka ei käyty yhdilläkään festareilla niin silti oli hauskaa, ihan vaan kun lähti uimaan kaveriporukalla tai parille satamaan terassille. Niistä pienistä asioista koostuu ihanat kesäillat! Toivottavasti ensi kesänä saa olla terveenä ja olisi varaa myös käydä joillakin isommilla festareilla. :) Haaveena olisi myös että pääsisi reissuun jonnekin lämpimään ensi syksynä, jos vaan rahatilanne niin sallii.

Suurenmoista Vuotta 2015!