Oletko koskaan miettinyt, kuinka monta kehua saat päivän, tai viikon aikana? Tai vastavuoroisesti, annatko niitä itse? Mieti hetki elämääsi esimerkiksi viikko takaperin - kuka sinua on kehunut, ketä sinä olet kehunut, mistä asioista?
Olen aina ollut itse hyvin huono vastaanottamaan kehuja, ja toisaalta myös antamaan niitä. Leiskahdan samantien punaiseksi, jos kuulen kehun jonkun suusta, mutta samalla myös janoan niitä. Onhan se toisaalta aivan normaalia, ihmisen perustarpeisiin kuuluu hyväksytyksi tulemisen tunne. Mutta kun alat tarkemmin pohtia viime aikoina saamiasi tai antamiasi kehuja, mihin ne yleensä liittyvät? Kenties ulkonäköön? Bingo.
Varsinkin nuorille tytöille hyvin tyypilliset instagram-tilit täyttyvät selfieistä, joihin kaverit vuodattavat vuolaasti megalomaanisia kehuja:
"Kulta, sä oot niiin kaunis!"
"Muruuu, nätti<3"
"Ihana kuva ;)<3"
Eikä siinä ole mitään väärää. Mutta kun astutaan tuosta ikäluokasta ylemmäs, jossa suurin osa opiskelee tai käy töissä, kehujen perustaminen ulkonäköön alkaa menettää merkitystään. On toki mukavaa saada kehuja ulkonäöstä edelleenkin tässä iässä, en todellakaan väitä vastaan. Mutta jos alat kuulla korvissasi jatkuvasti "Onpas teillä kaunis työkaveri" tai "Kyllä sinun naamaa jaksaa katella paremmin kuin noitten" tai "Kyllähän noin kauniin naisen kanssa tekee mielellään töitä", alkaa oma työidentiteetti kärsiä.
Olenko minä mukava työkaveri vain, koska näytän hyvältä? Tai minulla on tissit? Tai perse?
Itse olet kokenut tällaista käyttäytymistä melkoisen vähän, oman työpaikan sisällä en oikestaan ollenkaan. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en tarkoita tällä, että minulle ei voisi koskaan sanoa, että oletpa hyvännäköinen. Mutta jatkuva ulkonäön kehuminen, sen sijaan että kehuisit vaikka onnistunutta projektin loppuunsaattamista tai yksittäistä pientä hyvää tekoa toiselle työntäyteisessä päivässä, ei mielestäni kanna kovin pitkälle.
Miten se, miltä näytän, vaikuttaa siihen miten mukava minun kanssani on tehdä töitä? Vaikka olisin puunannut naamani ja laittanut hiuksiani ikuisuuden aamulla, ei vie pois sitä faktaa, että voin olla täysi bitch töissä. Ymmärrättekö, mitä haen takaa?
Ulkonäön kehuminen on ok, mutta ei silloin, kun se yhdistetään esimerkiksi työelämään ja sitä tapahtuu jatkuvasti, ilman sinun persoonallisuuden, ominaisuuksien ja työn tekemisen huomioimista. Ulkonäön kehuminen ei kanna välttämättä kovin pitkälle, mutta jos saat kehuja työtehostasi, oivalluksista ja arjen pienistä teoista, ne voivat kannustaa entistä positiivisempaan työmotivaatioon, tehoon ja muiden huomioimiseen.
Minä osaan, minä pystyn, minä riitän.
Pyydän vielä miettimään tarkkaan, kuinka usein itse annat kehuja? Mikäli tuntuu, että et kehuja saa, niin vika voi olla myös sinussa itsessäsi. Kun alat jakaa pieniä huomionosoituksia toisille, niin saat niitä varmasti myös itse takaisin. Win-win.
"Annika, sinä olet taivaanlahja!" Sain kyseisen kehun yhdeltä työtoverilta. Voitte kuvitella, että baarissa ohimenevän miehen läpsäys kera "Hyvä perse" -kommentin ei pysy mielessäni kovin kauaa, mutta nämä sanat kaikuvat päässäni vielä vuosia.
