Neljä vuotta. Sen ajan sain elää täysin tervettä elämää ja kaikki oli mahdollista. Sitten yksi vessakäynti muuttaa kaiken - verta.
Koitin ajatella positiivisen kautta ja pyrkiä siirtämään asiaa taka-alalle; ehkä se ei ole mitään vakavaa. Oireilun jatkuessa miltein kaksi viikkoa päätin viimein soittaa KYS:in Gastroenterologiselle poliklinikalle tilanteestani. Sain soittoajan vajaan parin viikon päähän hoitavalle lääkärilleni ja kehoituksen ottaa uudestaan yhteyttä jos tilanne pahenee.
Puhelun jälkeen olo oli oikeastaan rauhallinen. Asiaa aletaan tutkia ja tilanne selviää, tavalla tai toisella. Toisaalta taas aloin kuvitella päässäni kauhukuvia lääkekuureista ja niiden sivuvaikutuksista, tutkimuksista ja niiden tuloksista. Entä jos sieltä löytyy jotain vakavampaa? Entä kun kaikki lääkkeet on jo kokeiltu aiemmin ja mikään ei ole toiminut tarpeeksi hyvin, tai sivuvaikutukset ovat olleet liian vakavia?
Olin juuri vuonna 2017 saanut "vapautuksen" turhista poliklinikka-käynneistä, joissa kävin 3 vuoden ajan joka kerta toteamassa miten hyvä tilanteeni on; ei mitään lääkitystä, ei mitään oireita, ainoastaan gluteeniton ruokavalio hoitokeinona.
Soittoaika oli vajaa kaksi viikkoa sitten maanantaina. Puhelu oli lyhyt, koska tilanne oli hyvin selkeä; kortisoni-kuuri päälle rauhoittamaan tilannetta ja lähete tähystykseen mahdollisimman pian.
Kun töiden jälkeen kävelin kotiin apteekin kautta, olo oli musertunut. Mieliin palasi heti kokemukset aikaisemmista kortisonikuureista, kun olin 14-16 vuotias. Pyöreät kuukasvot, mieletön ruokahalu ja painon nousu. Samalla teki mieli läpsiä itseäni kasvoille; "eihän ulkonäköasiat voi olla se asia, mistä valitat". Mutta totuus on, että ne ovat niitä asioita, jotka jäivät eniten mieleen teini-ikäisenä sairastaessa, koska silloin ulkonäkö oli iso juttu. Ja ne olivat myös niitä asioita, jotka murskasivat itsetuntoni pahasti aikoinaan.
Kun alkujärkytyksestä on selvitty, niin olen löytänyt taas positiivisuuden tämän kaiken muutoksen keskellä. Ensinnäkin, sain elää 4 vuotta täyttä elämää harrastaen ja reissaten mielin määrin. Tänä aikana olen mm. löytänyt voimanoston, jonka avulla olen saanut kasvatettua lihasmassaa huomattavasti. Ja olenpa löytänyt unelmien työnkin. Elämä on vakiintunut mukavasti ja seuraava steppi on yhteisen asunnon osto kumppanin kanssa.
Eihän minulla ole mitään hätää.
Ps. Blogini on roikkunut vuosia Crohn & Colitis -sivujen vertaistuki/blogi-sivun alla jo pitkään. Toivottavasti sitäkin kautta eksyy taas vanhoja tai uusia lukijoita mukaan. :)
Linkki blogilistaukseen
