Epäsäännöllisestä lenkkeilijästä elämäntapaliikkujaksi

Tämän tekstin kirjoittamista olen miettinyt pitkään ja aina päätynyt pyyhkimään heti alkusanat kirjoitettuani tekstin pois ja laittaa idean roskakoriin. Teksti kun sisältää ehkä vähän noloja juttuja ja menee jollakin tasolla henkilökohtaisuuksiin. Koen kuitenkin, että koska itsekin olen samankaltaisista postauksista saanut motivaatiota elämäntapamuutokseen, niin miksi oma tarinani ei voisi toimia myös esimerkkinä muille? Tiedän sen tunteen, kun sohvalta nouseminen on vaikeaa. Tiedän myös sen tunteen, kun olet yksinkertaisesti niin sairas ja väsynyt, että liikkuminen ei onnistu. 

En ole koskaan ollut ylipainoinen, en edes lähellä sitä rajaa. Ainakaan painon suhteen. (Joka taas ei aina kerrokaan ihan kaikkea) Mutta huomasin muutama vuosi takaperin, että mun vyötärö-lantio suhde on korkeampi kuin suositus yläraja. Siinä vaiheessa heräsin jollakin tapaa, että muutosta on tultava.

2011: Normipäivä vatsan kanssa.. Kukaan ei usko (ennenkuin itse kokee), miten ahdistavaa tuollainen turvotus on! Normaali vatsani ei siis ollut tuollainen.

Vielä porukoilla asuessa, mun liikunta koostui lähinnä koiran kanssa lenkkeilystä, 3-8km lenkeistä kävellen. Tottakai välillä piti ähertää vatsalihaksia ja heilutella kahvakuulaa muutaman kerran, mutta liikunta oli siis todella vähäistä (paitsi tietenkin lisäksi koululiikunnat!). Muistan hyvin, että ala-asteella tuli pelattua joka ikinen väli- ja vapaatunti jalkapalloa, jolloin kunto nousi kohisten. Ylä-asteelle mentäessä 1500m juoksun aikani oli melko hyvä, mutta jo seuraavana vuonna senkin tulos laski roimasti kunnon heikentyessä.

Kopis-aikana suolistosairaus otti vallan, ja liikunta jäi kyllä aivan olemattomalle tasolle; jatkoin edelleen silloin tällöin lenkkeilyä, mutta mitään hikitreeniä en tehnyt ollenkaan. Jatkuvat vatsakouristelut, lääkkeiden sivuvaikutukset, vessassa juokseminen ja muu oireilu vei voimani totaalisesti; nukuin 10h unia, koska en yksinkertaisesti pystynyt valvomaan kahdeksaa myöhempään. Saatoin silti myös nukahtaa koulussa pulpettiin nojatessa.

Anyway, ammattikorkeakouluun siirtyessä (2011) sairaus oli edelleen hyvin aktiivinen ja hankala - toisaalta oli ihanaa kun pääsin Kuopioon omaan kämppään ja sain alkaa rakentamaan itse omaa elämää - toisaalta ärsytti, kun joutui olemaan taas niin paljon poissa koulusta. Sinnitelin tenttiviikon läpi niin, että en syönyt aamulla mitään, sillä kaikki ruoka kouristi mahaa. Tuolloin aloitettiin biologinen lääke, joka tehosi lopulta todella hyvin ja pääsin elämään normaalia elämää. Liikuntaa tuli harrastettua edelleen lenkkeilyn muodossa sekä työmatkapyöräilyllä. Aloitin myös kuntonyrkkeilyn 2012 vuoden alusta, kunnes liikuntaan tuli taas pidempi tauko poskiontelojen leikkauksen takia (joka myöhemmin osottautui parhaimmaksi jutuksi mitä mulle on ikinä tehty!) ja hankin samana keväänä myös salikortin Fressille.

Olisipa kyllä hauska nähdä videoita ensimmäisistä kuntosalikäynneistä.. Mutta eipä kukaan siellä ammattilainen voi olla heti ensimmäisellä, eikä toisellakaan kerralla! Innostuin liikunnasta ihan todella, mutta tavoitteellisuus puuttui silti vielä tekemisestä. Kunhan nyt kävin kolme kertaa viikossa heiluttelemassa käsipainoja vähän salilla ja siihen päälle pari kävelylenkkiä sekä ryhmäliikuntaa.

2012 tapasin nykyisen mieheni, ja ainakin meillä se alkuhuuma-aika tuppasi olemaan melkoista mäkkiruoan, jätskin ja karkkien juhlaa. Jossain vaiheessa kuitenkin herättiin siihen, että hetkonen, pitäisköhän tätä ruokavaliota vähän siistiä.. Niinpä 2013 vuoden alusta alettiin karppaamaan (no voi kyllä!) ja sitä jatkui pari kuukautta - välissä pidettiin yksi vapaasyöntipäivä. Vaikka en karppaukseen koske enää pitkälläkään tikulla niin multa tosiaan lähti esim. vyötäröltä 4cm pois! Se tuntui todella paljolta niin pieneen aikaan. 

Tää kuva havainnollistaa hyvin, mitä kortisoni tekee kasvoille. Isoimman annoksen aikaan lihoin muistaakseni 8kg (mikä sinäänsä ei näkynyt mun hintelässä vartalossa muualla kuin vatsassa - missäs muuallakaan!) ja kasvot turposi ihan järjettömän kokoiseksi. Tuosta ekasta kuvasta voisi hyvin päätellä, että painan about 100kg - vaikka todellisuudessa paino oli ihan normaalilukemissa. Nää kuvat on muistaakseni 2008,  2010 ja 2013..?

Jossain vaiheessa jouduin sitten irtisanomaan Fressin korkean hinnan vuoksi, ja käytin milloin mitäkin salia (Kuopio-hallia tmvs.) kunnes onneksi ihan meidän naapuriin aukesi Evo Fitness joulukuussa 2013. Voisi sanoa, että siitä lähti mun todellinen salirakkaus liikkeelle! Kesä 2013 ja 2014 meni valitettavasti biologisen lääkkeen aiheuttaman uupumuksen vuoksi aivan sumussa - ja ei olo ollut kyllä muinakaan vuodenaikoina mitenkään erityisen energinen. Nuo kesät olivat kyllä henkisesti elämäni rankimpia, koska tein kahta työtä ja kun siihen yhdistää väsymyksen, joka on sitä tasoa että nukahdat istuaalteen töissä, niin se ajoi mut todella toivottomaksi ja alakuloiseksi..

Joulukuussa 2013 salilla käynti muuttui tosiaan tavoitteellisemmaksi, luin paljon Pakkotoisto-foorumia ja erilaisia blogeja mistä napsin vinkkejä omiin treeneihin. Aiemmin keväällä kuvioihin astui myös salibandy, johon rakastuin samantien. Tiesin, että tykkään sitä pelata, mutta harrastusmahdollisuudet olivat pienellä paikkakunnalla ennen vaikeaa, joten pääsin sitä pelamaan vasta Kuopioon muuttaessa. Kynnys oli iso lähteä mukaan, koska en tuntenut porukasta ketään ja pelkäsin tottakai olevani todella huono. :D

Pari muuta isoa käännekohtaa treenaamisessa oli varmastikin Crossfit Onramp-kurssi marraskuussa 2014 sekä Fitness24Sevenillä treenaamisen aloittaminen tämän vuoden helmikuussa. (Ja tietty uuden ruokavalion aloittaminen vuosi sitten) Crossfit ei ollut suoraansanottuna mun juttu, MUTTA sain sieltä ihan uudenlaista motivaatiota ja ideoita treeneihin - varsinkin siihen puoleen, että haluan kehittyä monipuolisesti, en esimerkiksi halua vain isoja olkapäitä vaan voimaa, liikkuvuutta yms. Fitness24Sevenillä treenaaminen taas avasi silmiä jonkin verran, sillä treenattiin kahdestaan kaverin kanssa ja kokeiltiin 2-jakoista treeniä, joka oli mulle ihan uusi juttu. Niiden kuukausien aikana sain valtavasti massaa kehoon ja esimerkiksi mave-tuloksen huimaan  nousuun, joten se oli erittäin hyvä idea! Turhat kikkailut pois ja simppeliä treeniä - yksinkertaisia, kokonaisvaltaisia liikkeitä.

Snapchattiin hurahtanut, apuaaa.. :D

Tällä hetkellä treenaan siis Kunnonsalilla, johon vaihdoin syyskuussa. Tavoitteena onkin nyt edelleen pitää huoli siitä, että treeni pysyy monipuolisena. Joogaa, spinningiä, salia, nyrkkeilyä, kehonhuoltoa, salibandya, lenkkeilyä - siinäpä oikeastaan tämän hetken liikuntarunko pähkinänkuoressa.

Olen kyllä äärimmäisen onnellinen tämän hetkisesti tilanteesta; olen viimeinkin siinä tilanteessa, että liikunta a) ei tunnu pakkopullalta b) ei aiheuta jatkuvaa stressiä, jos joku kerta treeni jää välistä c) kuuluu luonnostaan viikko-ohjelmaan ja yksinkertaisesti pää hajoaisi, jos muutaman päivän olisin treenaamatta.

Tie tähän tilanteeseen on ollut kyllä tooodella pitkä ja kivinen näin kliseisesti sanottuna. Vielä vuosi sitten olin myös siinä tilanteessa, että treenit kävin kyllä vetämässä, mutta ne tuntui aina järjettömän raskaalta ja pakkopullalta. Nyt oon viimein saanut treenit, mutta myös koko elämänhallinnan ruokavaliota ja lepoa myöten kuntoon - ja se tuntuu ihan pirun hyvältä! 

Stressierkin stressinhallinta

Myönnetään, osaan olla ajottain melkoinen stressierkki. Osaan myös toisaalta olla hyvin järjestelmällinen ja jämpti - ajoittain ehkä sekin menee yli. Nyt kun olen säännöllisessä kokoaikatyössä, niin arkeen on tullut tietyt rutiinit ja tottakai myös vapaa-aikaa on vähemmän. Listasinkin (haa, listat! yks mun lempparijuttuja..) tähän nyt omia keinoja hallita stressiä ja ylipäätään omaa arkea ja elämää.

Kalenteri on kyllä ehdottomasti yksi mun tärkeimmistä esineistä, ja nimenomaan perinteinen paperikalenteri. Merkkaan kalenteriin yleensä aivan kaikki pienimmätkin menot, ja monesti suunnittelen myös viikottaiset liikunnat ainakin suurimmaksi osin omille päivilleen. Muutoksia tulee, mutta monesti listaan myös vaihtoehtoja epävarmoille päiville. On myös päiviä, jolloin menen täysin fiiliksen mukaan, enkä tuijottele kalenteria joten ehkä en ole (toivottavasti) ihan kontrollifriikki!

Ahh, mun lemppariasia! Näitä löytyy puhelimen muistiosta, kalenterista, työpöydän muistilapuista, muistikirjasta.. Yks isoimmista asioista mun stressin hallinnassa. Mikään ei ole parempaa, kun raakata listasta yli jo tehtyjä asioita ja huomata kuinka lista lyhenee lyhenemistään (ennenkuin sinne tulee raapustettua taas sata uutta asiaa..). Vihaan myös kaupassa käyntiä ilman listaa - se tuntuu iha ajan hukkaamiselta!

Tää on semmonen asia, johon oon herännyt vasta hiljattain töiden alkamisen jälkeen. Vapaa-aikaa on rajallisesti ja parisuhdettakin pitäisi pitää jotenkin yllä. Välillä, ja aika useastikin tulee kuitenkin hetkiä, että haluaisi tehdä just niitä omia juttuja ja olla ihan vaan yksinään kotona. Mä todellakin tartten niitä hetkiä! Työttömänä niitä hetkiä riitti vähän liikaakiin ja kaipasin sosiaalista elämää, mutta nyt kun tuijottaa työkavereiden naamoja 8 tuntia (kivoja ootte silti!) ja sitten käy harrastuksissa ja juoksee siellä sun täällä, niin niitä hiljaisia hetkiä todella kaipaa. Saa laittaa pyörimään jonkun ihan hömppäsarjan ja katella sitä kaikessa rauhassa, ilman kiirettä mihinkään.



Nää on mulle kanssa henkireikä - laitan joka ikinen arki-ilta kaikki aamulla tarvittavat jutut valmiiksi: vaatteet, eväät, lääkkeet ja kahvi nappia vaille valmiiksi keittimeen.. Myöskin ruoat pyrin aina valmistamaan niin, että ne on mahdollisimman valmiita syötäväks. Ja ruokaa tehdään meillä aina paljon kerralla - mitään 400g jauhelihapakkausta ei todellakaan aleta valmistaa, yleensä kerrallaan lihaa menee 800-1200g. Jokin aika sitten tein 3 litran kattilan täyteen kanakastiketta ja kalkkunanakki-keittoa 10 litran kattilalla :D (Tosin ei se ihan täynnä ollut..)





No tää on varmaankin ihan sanomatta selvää aika monelle - ja tähän voisi listata myös muutenkin terveelliset elämäntavat (lepo & ravinto) koska ne on tottakai tärkeässä osassa oman jaksamisen kanssa. Mulle mieleisintä liikuntaa on tällä hetkellä kuntosali (se aina vaihtelevalla motivaatiolla, mutta en kyllä pärjäis ilman!), spinning (ihan tajuttoman simppeli ja hauska tapa kohottaa kuntoa), kuntonyrkkeily (siinä voi samalla päästää vähän aggresioita pihalle..) ja JOOGA! Voi kyllä - tästä salihirmusta on paljastunut myös jokin meditaatiomimmi. Vielä jokin aika sitten en voinut sietää joogaa; ärsyttävää hengityksen miettimistä ja järjettömän tylsää meditoimista ihan kaikessa hiljaisuudessa.. Mutta, menin testaamaan yin-jooga tunnin, jossa asanoissa (liekö sanasto hallussa?) pysytään useita minuutteja, eli minulle tuttavallisemmin venytellään PIIIITKÄÄN! Siitäkös tämä kankea kroppa tykkää :)

Edelleenkin mulla on suuria vaikeuksia rauhoittua jooga-tunneillä, sillä mun ajatukset harhailee aina milloin mihinkin; "hmmm, mitäs sitä söis iltapalaks? mikäs se yks työjuttu olikaan.." No, pääasia kai, että niissä asennoissa ainakin maltan pysyä tarpeeksi pitkään!? Suosittelen kokeilemaan! Tarkoituksena olisi vielä tutustua body balance-tunteihin sekä voima-joogaan. :)

Tääkin on aika sanomatta selvä, ja mulle musiikki kuuluu elämään monella tavalla; tykkään soittaa pianoa kotona, käyn tällä hetkellä kansalaisopiston laulutunneilla ja musiikin kuuntelu on myös tosi tärkeää; esimerkiksi salilla se saa aina antamaan kaikkensa ja töissäkin on mukavampi puurtaa, kun taustalla kuuluu kokoajan musiikkia. Nyt kun oon vielä saanut opetella laulamista, niin tuntuu että saa siitäkin ihan erilailla irti! Yleensä laulan vaan kotona ollessa yksin, joten sekin on tietyllä tavalla "terapeuttista", kun saa hoilottaa koko sielusta. Sitä kiekumista ei välttämättä ihan kovin moni jaksaisi kuunnella.. :D

Viimeisin, mutta ei suinkaan vähäisin - nimittäin työ. Muistan aina sanoneeni työhaastatteluissa, kun minulta kysyttiin unelma-ammatista, että "ehkä joku työ missä saisin käyttää luovuutta ja tottakai myös omaa kaupallista alaa, ehkä joku markkinointiassarin homma - ja iso plussa siitä jos saisin vielä käyttää kameraa työssä" Silloin nämä asiat oli vielä kaukana, kaukana haaveissa, koska karu tosiasia on, että noilla kriteereillä löytyy täältäpäin toooodella vähän työpaikkoja - ja nimenomaan vielä vastavalmistuneille. Joten voinkin nyt olla ihan järjettömän kiitollinen siitä, että saan tehdä just sitä työtä mistä tykkään. Mua ei oo vielä kertaakaan ärsyttänyt mennä töihin (vaikka välillä toki väsyttää), koska tiiän että tää on just sitä mitä haluun tehdä - ainakin tällä hetkellä.