Leipojahullu (ja stressierkki) ilmoittautuu!

Päivät vierii melko vinhaa vauhtia ja ihan outoa ajatella, että kohta on jo kesäkuu! Ensi viikolla onkin jännät paikat, kun saan vihdoin ja viimein viralliset paperit käteen Tradenomin tutkinnosta. Viime sunnuntaina kerkesinkin jo kahvitella kauempana asuvien sukulaisten kanssa ja tuolloin virallisena valmistumispäivänä (29.5) vuorossa on juhlimista kavereiden kesken. Sitten viikon päästä on vielä kolmannet kekkerit Sonkajärvellä, joten kyllä tässä saa juhlia ihan tarpeeksi taas muutaman vuoden edestä!

Koska olen perinyt äitiltäni kaikenlaista (mm. leipomis-innon, stressaamisen taidon ja tietynlaisen perfektionismin) niin viimeinen viikko on ollut melkoista pyöritystä - puhumattakaan mitä ensi viikko tulee olemaan... Vaikka kavereita on tulossa näillä näkymin vain alle 10, niin olen onnistunut mielestäni aika hyvin stressaamaan täysin turhasta ja miettimään pääni puhki erilaisista tarjottavista..

Gluteeniton focaccia menossa uuniin! (resepti klik)

Nyt kun saan ihan LUVAN KANSSA leipoa sydämeni kyllyydestä niin tottakai tekee mieli kokeilla uusia reseptejä; lusikkaleivät kuului tähän kategoriaan ja onnistui gluteenittomanakin mielestäni todella hyvin. Ne odottaa nyt pakkasessa varsinaista juhlapäivää. Tottakai haluaisin tehdä mahdollisimman monesta tarjottavasta gluteenitonta (että pystyn itse syömään, heh) ja myös laktoositonta, että kaikki pystyisi syömään niitä huoletta.

Suolaiseksi tarjottavaksi olen miettinyt tomaatti-mozzarella patonkeja, kinkku-purjo-paprika piirakkaa, lohinappeja, pastejoita.. Ei kaikkia näitä, mutta joitakin. Edellisille kutsuille tein ihanaa gluteenitonta Foccaciaa, mutta se piti tehdä samana aamuna (ja syödä saman päivän aikana) sillä maistuu hyvältä vain tuoreena. Makeaksi tarjottavaksi teen kolmen raidan juustokakun, lusikkaleipiä, kaurakeksejä suklaakoristeilla ja jonkinlaisia suklaaleivoksia, jotka koristelen.

Mä rakastan juhlien suunnittelua, varsinkin ruokapuolen suunnittelua ja järjestämistä. Juomapuolta en yleensä jaksa edes miettiä, nytkin tarkoituksena on, että vieraat tuovat omia juomia halutessaan ja pöydästä löytyy kahvia ja mehua. Ehkä ostan yhden skumppa-pullon alkumaljaksi! Ainut mistä en tykkää juhlien järjestämisessä on siivoaminen... Oon melko perfektionisti siinä asiassa, eli imuroin tarvittaessa vielä vaikka juuri ennen vieraiden saapumista, että lattialla ei varmasti ole murusia. Ja tottakai myös kauppareissu tuntuu aina kauhistuttavalta, varsinkin kun ostaa gluteenittomia jauhoja ja laktoosittomia tuotteita niin kyllähän siinä rahaa kuluu tarjottaviin..

Musta on niin ihana kokeilla uusia reseptejä ja tehdä hyvää tarjottavaa juhliin. Varsinkin jos näkee, että vieraatkin tykkää! Mitään ohjelmaa en ole tarkemmin suunnittelut; myöhemmin illalla voi olla, että Singstar aukeaa jossakin vaiheessa ;) Lautapelejä meiltä löytyy myös, eli tarkoituksena pitää mukavat, rennot illanistujaiset eikä mitään virallista pönöttämistä. 

Asu-puoli mulla on onneksi myös jo suhteellisen selvä, kun löysin eBaysta aivan ihanan, joskin melko simppelin mekon edullisesti. Siihen yhdistän ison kultakorun, joko ostan uuden tai käytän yhtä entistä luottokorua sekä korallin väriset timanttikynnet. Mulla onkin paljon tekemistä ensi viikoksi, kun pitää leipoa, siivota, käydä koululla palauttamassa kirjoja sekä kulkulätkä, tehdä geelikynnet ja perjantai-aamuna pitää vielä hakea todistus opintotoimistosta.

Juhlista, asusta ja ylipäätään opiskelusta on tulossa vielä omaa postausta kunhan saadaan juhlat pidettyä! 

Onnea kaikille muillekin valmistuneille ja oikein ihanaa kesän odotusta! ♥

Ps. Se puolimaraton haave on vielä vahvasti voimassa - viime viikolla kävin jo vähän testaamassa juoksukuntoa ja ensi viikolla alkaa säännöllinen treenaaminen!

Kevyen viikon ohjelma

Huhtikuun 9.päivä startattiin yhdessä kaverin kanssa uusi, 2-jakoinen treeniohjelma ja viime viikko olikin sitten ensimmäinen kevyt treeniviikko sen osalta. Pakko myöntää, että kun käy kropan läpi salilla 1,5-2 kertaa viikossa niin pidemmän päälle se alkaa todellakin tuntua energiatasoissa. Maximivoima-viikolla tuntui jo viimeisessä treenissä ihan ylipääsemätöntä uupumusta, mutta toisaalta taas alkuviikon treenit meni vielä hyvällä energialla (esimerkkinä nyt ne maastaveto-enkat!). 

Kun 2-jakoisesta ohjelmasta luin netistä, niin kommentit oli melko saman suuntaisia: "Eihän mun lihakset edes väsy, kun treenejä ei viedä loppuun asti!" ja "Eihän tämä tunnu missään." Näin se meistäkin alussa tuntui, mutta kyllä kolmannella treeniviikolla alkoi jo tuntua! Viime viikko oli siis kevennetty viikko ja vaikka kuinka teki välillä mieli lähteä juoksemaan tai portaisiin, niin maltoin tällä kertaa kuitenkin höllätä ihan kunnolla.

Kevyen viikon ohjelma näytti tältä:

Sikälimikäli tuosta mitään selvää ottaa! Perus kuntosalitreeniä tuli tosiaan vain yksi kerta poikkeuksellisesti, ihan vain aikataulujen ja lauantain RedBull 400-juoksun takia, johon piti säästää paukkuja. Torstaina käytiin kylläkin salilla tekemässä kunnon keskivartalo & kehonhallinta-treeni. Tunti siinä meni, ja keskityttiin tosiaan keskivartaloon (vatsat, kyljet, syvät vatsalihakset, alaselkä) sekä tasapainoiltiin myös bosu-pallon päällä kyykkyjen muodossa. 

Muuten tuli käveltyä palauttelevia lenkkejä paljon sekä käytiin perjantaina pikkuporukalla heittämässä frisbeetä, josta tulikin mulle uus enari! (Kunnonpaikan + Vuorelan frisbeegolfit yhdessä) Eli +9 oli lopputulos. Tiistaina tein syvävenyttelyä ja muuten putkirullailin sekä venyttelin lyhyempinä pätkinä pitkin viikkoa.

Lauantaina oli tosiaan edessä Puijon 400m juoksu korkeimmasta hyppyrimäestä, ja siitä voikin lukea mun fiiliksiä Lupa Innostua! -blogista ja postaus löytyy täältä.

Tänä aamuna heräsin pirteänä jo 6.45 ilman herätyskelloa, söin kunnon aamupalan ja pyöräilin Valkeisenlammelle hiomaan juoksutekniikkaa Kuopion kaupungin liikuntaneuvojan kanssa! Vaikka sinäänsä juoksua ei paljon tullut, lähinnä juoksin 100m pätkiä jotta hän näki mun tekniikkaa, ja loppuaika käveltiin sekä juteltiin yleisesti liikunnasta ja tavoitteista.

Jutellessa heräsi myös ihan pienenpieni ajatus puolimaratonille osallistumisesta syyskuun alussa. Oon monesti miettinyt, miten hieno saavutus olisi juosta se ja olisihan siinä myös mukavasti tavoitetta kesän ajaksi! Nyt kun lihaskunto on hyvällä mallilla, niin olisi hyvät olosuhteet lähteä rakentamaan juoksukuntoa, mutta toisaalta se tarkottaisi sitä, että lihaskunnon treenaaminen jäisi vähemmälle. Mutta kerranhan sitä vaan eletään; lihaskuntoa ehtii treenata sitten taas talvella, kun kesällä on paljon mukavampi tehdä ulkotreenejä! 

Tämmöinen asia siis mietintämyssyssä - mä kun olen vähän semmoinen yllytyshullu, että jos joku vähänkin vihjaisee mulle jostakin tavoitteesta, niin otan siitä heti kaksin käsin kiinni ja alan tutkia asiaa innolla :D Netti on täynnä puolimaratonille valmistavia ohjelmia, joten tässähän olisi nyt hyvin 3,5kk aikaa treenata!

Mikäli nyt päätän siihen osallistua, niin takuulla tänne tulee juttua valmistautumisesta ja treeneistä! Onko lukijoiden joukossa puolimaratoonille osallistuneita? Kaipaan tottakai vinkkejä, kokemuksia ja muuta mitä vaan tulee mieleen - minkälainen lähtötaso sinulla oli, mikä oli haastavinta, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? 

Pienin askelin kohti.. niin mitä?

Tunsin tänään salilla suurta riemua, kun bosupallon päällä tehdyt kyykyt kulki paaljon paremmin kuin esimerkiksi pari viikkoa sitten. Olen nyt tehnyt kerran viikossa n. tunnin mittaisen salin, jossa keskityn vain ja ainoastaan keskivartaloon, kehonhallintaan ja tasapainoon. Ilmeisesti se on tehonnut hyvin ja kehitystä tapahtunut hyvinkin nopeasti. Mietin kotona mielessä, että tästä sitä pienin askelin mennään kohti... - ja sitten aivot löi tyhjää. Niin minnekkäs mä olenkaan menossa? En yhtään mihinkään.

Ympäripyöreästi voisi tietty sanoa, että "kohti parempaa kehonhallintaa ja tasapainoa". Jännä juttu kun tällaisia asioita jaksaa miettiä - vielä vuosi sitten mua ei ois voinut vähempää kiinnostaa millainen mun tasapaino on tai miten kehoni hallitsen. Kuhan vaan lihakset kasvoi! Nyt on vähän eri ääni kellossa.

Kyllähän tuokin ylläoleva lause on jonkinlainen tavoite, mutta ei kovin hyvin mitattavissa. Täydelliseksi ei kukaan koskaan tule, mutta jonkinlaisia rajapyykkejä on tietty kiva asettaa! Mä voisin ainakin asettaa tavoitteeksi opetella kävelemään käsillä - ehkä ensimmäiseksi voisin pyrkiä kuitenkin vaan seisomaan käsilläni. Tavoitteita on kiva saavuttaa ja ne tuo treenaamiseen ihan erilaista näkökulmaa.

Itselläni oli tavoitteena saada yksi leuka, ja pari viikkoa sitten sen sainkin. Se ei ole ihan täysin puhdas, nimittäin en saa itseäni ihan ylös niin että jalat olisi ilmassa, joudun siis lähtemään vähän "huijaten", eli jalat hieman maassa, kädet kuitenkin täysin suorina. Seuraava tavoite on viisi leukaa! Maastavedossa tavoitteena oli oma paino (vajaa 60kg) ja se meni heittämällä viime viikolla, kun kokeilin ensin 50 kilolla (tuli 5 toistoa, olisi tullut enemmänkin mutta säästin voimia) sitten 55 kiloa jolla tuli myöskin 5 toistoa ja lopuksi kokeilin 60 kiloa jolla tuli yksi, olisi tullut luultavasti enemmänkin, mutta oli kroppa aivan väsy edellisistä puristuksista. 

Maastavedossa siis seuraava tavoite 1,5 x oma paino. Kyykyssä oma paino ja penkissä puolet omasta painosta. Oon huomannut kokoajan vaan enemmän meneväni tuloshakuiseen treenaamiseen - entisen ulkonäköön perustuvan motivaation sijaan. Tottakai on kiva, jos kroppakin näyttää hyvältä, mutta se ei ole se päämotivaatio tähän hommaan. En ikinä pystyisi kisaamaan lajissa, jossa sua arvostellaan ulkonäön perusteella - mieluummin menisin vaikka leuanveto-kisoihin (jos siis olisi tarpeeksi voimaa! :D). Tuskin olen ainut, joka on kärsinyt ulkonäköpaineista ja media on vaan pahentanut niitä entisestään. Mutta ei siitä sen enempää.

Lempparijätski sisältää mm. mantelimaitoa, maapähkinävoita, proteiinijauhetta ja kaakaonibsejä

Kehitystä. Kehitystä. Kehitystä. Sitä mä haluan. Isompia painoja, pidempiä sarjoja, parempaa tekniikkaa. Haluan myös hyvän kehonhallinnan, rautaisen keskivartalon, hyvän tasapainon. Haluan olla suht notkeakin. Joogan aloittaminen on ollut mielessä, ja se tapahtuukin varmasti viimeistään ensi syksynä, kun pääsen Hyvinvointilähettiläs-tittelini kautta kokeilemaan yhtä kansalaisopiston kurssia - vaikka en sitä joogaan käyttäisi, niin ei nuo kurssimaksut kyllä päätä huimaa vaikka sen itse maksaisinkin!

Ensi kerralla asiaa mun kevyestä viikosta treenien osalta, eli mitä tein, kuinka paljon ja miten meni noin niinkun omasta mielestä ;)