Kipu

"Herään, mutta en uskalla vielä aukaista silmiä. Avopuolison käsi on suoraan kaulani päällä, joten heitän sen omalle puolelleen. Kuuluu tyytyväistä tuhinaa. Käännyn makaamaan selälleni ja vatsa ilmoittaa olemassa olostaan pienellä jomotuksella. En tiedä paljonko kello on, mutta tuskin kovin paljon. Makaan vain sängyssä ja olen onnellinen kun kipu tuntuu niin pieneltä. Jaffa-verhojen läpi loistaa valoa; välillä se kirkastuu kun ohi ajaa auto. Ihmiset menevät töihin ja kouluun, minä makaan kotona enkä voisi haaveillakaan sellaisista nyt. En uskalla nousta vielä, sillä tiedän kivun iskevän liikkeelle lähtiessä. Katson viimein kelloa; ihan kohta seitsemän. Toisaalta olihan tämä jo aikakin herätä.

Eilen illalla nukahdin yhdeksän aikoihin. Menin sänkyyn kippuraan kouristuksen alkaessa, ja odotin sen poismenoa. "Joko sinä menit nukkumaan?" kuuluu kysymys, ja ennenkuin kerkeän vastata, kuuluu toinen: "Sattuuko taas?". Mies tulee makaamaan viereeni ja minulle tulee heti turvallinen olo. "Lepäilen vain. Enemmän tämä sattuu henkisesti." vastaan. "Mitä tarkoitat?" kuuluu taas kysymys. Selitän kuinka minua ärsyttää, kun en voi mennä salille. Tai kun lopputyön tekeminen viivästyy. Olen aina ollut suorittajatyyppi, ja nyt joudun vain antautumaan kivulle. Liikkuminen pelkästään keittiöön tuntuu pahalta. 

Vatsaa kouristaa hieman. Kipu on pientä ja menee nopeasti ohi. Uskallan viimein nousta istuaalleen, ja siitä seisomaan. Kipu alkaa heti muistuttaa olemassaolostaan kun kävelen keittiötä kohti. Lämmitän kaakaota; kannattaakohan juoda maitoa? Ostettiin eilen laktoositonta varmuuden vuoksi, joten päätän kokeilla kestääkö vatsa. Availen pilleripurkkeja ja laitan lääkkeitä pöydälle - lisäksi otan vielä pari maitohappoa, jos niistä olisi vaikka edes vähän apua. Siirryn olohuoneen sohvalle "aamupalani" kera, joka koostuu lääkkeistä, kaakaosta sekä luumu piltistä. Ruokahalu on ollut onneton viime päivinä, ja koska kipu pahenee ruokailun jälkeen, en tahtoisi syödä ollenkaan.

Selaan työvoimatoimiston sivuja ja työpaikkoja - se tuntuu turhalta, sillä eihän minusta olisi nyt työelämään. Päässä pyörii kysymyksiä; Mitenköhän kauan tämä kestää? Tai kauanko minä kestän? Miksi se alkoi juuri nyt? Eikö gluteeniton ruokavalio enää toimikaan? Voisiko olla joku muu ruoka-aine, joka ärsyttää suolta? Viimeisenä mieleen tulee ajatus leikkauksesta, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Toisaalta, biologisten lääkkeiden jälkeen se alkaa olla viimeinen vaihtoehto.

Ennen päiväni menivät aina liikunnan ja arkisten askareiden mukaan; nyt kivun. Se määrittelee jokaisen päiväni, jokaisen tuntini. Eikä tietoakaan milloin se loppuu."

Kuva

Jos musta tehtäis elämänkerta, niin eilisen luku alkaisi näin. Eilinen aamu meni hyvin, mutta päivällä innostuin liikaa touhuamaan ja ilta olikin sitten yhtä tuskan huutoa. Yöllä heräilin vatsakramppeihin.

Kävin juuri verikokeissa ja klo 12 menen lääkärille tätä selvittelemään. Toivotaan että vastuaksia löytyy! Tällä hetkellä on vaikea sanoa johtuuko tämä perussairaudesta, sillä kipu on ihan eri luonteista kuin se yleensä on sairauden pahenemisvaiheessa.

Henkisesti tämä ottaa todella pattiin; Crossfit jää tällä viikolla ainakin kokonaan pois kuvioista ja kyllähän se syö ihmistä kun ei pysty edes arkisia askareita tekemään. 

Tästä kun taas selviän niin muistan nauttia elämästä täysin rinnoin! Muistakaa tekin. :)